Kaamos, polaariyö, Skábma

Kaamos, mun lemppariaihe.

Musta on jännää, että etelässäkin puhutaan kaamoksesta ja sen vaikutuksista. Vaikka onhan sielläkin kieltämättä pimeää ja synkkää, etenkin jos sattuu olemaan lumeton talvi (ja se vasta onkin kamalaa, perun sanani). Ja jokaiseen tuo kylmä, pimeä ajanjakso vaikuttaa erilälailla.

14.12.2013

Viime vuosi oli mun ensimmäinen The Kaamoksessa. Inarissa kaamos alkaa abouttiarallaa 3.12 ja loppuu 11.1 tienoilla (linkki). Aluksi auringon säteet jaksavat vielä paistaa tuntureiden takaa, mutta lopulta niitäkään ei enää näy.

14.12.2013

En edes tiennyt kaamoksesta sitä että koko aurinkoa ei edes näy kahteen kuukauteen taivaalla. Siis sitä palloa. Oli suoraansanottuna mahtavaa kun aurinko ensimmäistä kertaa jaksoi kivuta pariksi tunniksi taivaalle valaisemaan pimeyttä.

14.12.2013

Pahimmillaan hämärää aikaa, eli valoisinta oli 11-13 välillä. Tuo aika meni usein töissä istuessa ja aamulla töihin lähtiessä oli pilkkopimeää ja samoin kotiin palattaessa.

tammikuu -14

Näissä kuvissa näkyy jo hieman auringonvaloa. Tammikuusa vietettiin viikko erämaassa ja käytettiin koko valoisa aika ulkona hiippailuun ja aina ennen pimeää oli kiire takaisin majoitukselle. 

Eniten kaamoksessa harmitti auringon luoman kimalluksen puute lumessa. Etelässä oli monia kauniita pakkasaamuja jolloin lumi kimmeltää kauniina. Täällä niitä ei ole kuin maaliskuussa. 

Tämä on otettu 11-14 aikoihin tammikuussa tunturin laelta.

Muhun kaamos vaikutti väsyttävästi ja koin pientä alakuloisuutta. Asiaan saattoi tietenkin vaikuttaa 8 päivän työputket, ainainen 48 kilometrin suuntaansa ajelu ja vapaa-ajan puute. 

Ehkä mun kaamosvihaa pahensi tien laidalla kyttäävät hirvet ja mysteeriporo, joka kuukauden ajan tuli tien laidalla vastaan. Valkoinen poro pimeydessä on oikeasti jotain niin pelottavaa. 

Ja tietenkin se ajomatkojen yksinäisyys. Mysteeriporo, hirvet ja pimeys yhdistettynä toi jokaiselle ajomatkalle oman pienen jännityksensä. (Ottakaa huomioon ettei Suomen pohjoisimmalla tieosuudella ole katuvaloja.)

Tulevaan kaamokseen varaudun tällä kertaa paremmin. Viime talvena en ehtinyt työpäivinä ulkoilemaankaan kunnolla ja nyt kun on koira ulos lähtöön on pienempi kynnys.

Ja nyt kun on oma kelkka voidaan J:n kanssa paneutua kunnolla revontulikuvaukseen kun kuvauspaikoille pääseminen on helpompaa.

Muille kaamosmurehtijoille voisin suositella myös ulkoilua, mielen korkealla pitämistä ja harrastamista - olkoon vaikka sukkien kutomista tai lentopalloa. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten kanssa oleskelu ja jutustelu. Yksin ei kannata jäädä.

Maaliskuussa aurinko paistaakin jo täydeltä taivaalta ja laskeutumattoman auringon aika alkaa :--)

Mie muuten tykkään enemmän kaamoksesta kuin 24/7 auringosta. Kaamoksella saa sentään nukutuksi.

Yhteishakua ja tulevaisuutta

Hain talvella yhteishaussa kaivosalalle, matkailun peruskurssille ja metsäalan perustutkintoon. Kahteen ensimmäiseen sain pääsykoekutsut ja jälkimmäiseen pääsin sisään. Mutta, laitoin spostia Saamelaisalueen koulutuskeskukseen ja sieltä tuli myöntävä vastaus ...

Elikkäs vielä on epäselvää miten, mutta meikätyttö muuttaa pysyvästi Utsjoelle ja alkaa (toivottavasti oppisopimuksella) opiskelemaan poromieheksi! Koska oon käyny jo luonnonvara-alan en voi suoraan mennä kouluun vaan mun pitää laajentaa luonto-ohjaajan tutkintoa. Jännää.

Mulla on nyt 10 työpäivän jälkeen kaksi vapaapäivää! Tänään kävin juoksemassa ja sopimassa asuntoasioita. Nyt vaan jännään saanko elokuun alusta lähtien itelleni yksiön tästä samasta rivarista. Sitten alkaakin kunnon kalusteiden metsästys.

Utsjoki on muuten tosi mukava paikka asua, mut koska tää on todella pieni kylä jutut leviää kauhean nopeasti kaikkien tietoon. Jos liikut jonkun kanssa kahdestaan kylillä oot mm. parisuhteessa. Kolme on tullu joko onnittelemaan/ kyselemään/ vitsailemaan asiasta töissä, kiva siinä sitten selitellä et "kavereita tässä ihan ollaan ja btw kuka sä olet?"

Tuon ikkunan takana lymyilevän paholaisen takia Kintas kävi tänään mun pohkeeseen kiinni, nyt on mukava mustelma ja hampaanjäljet muistona tuosta välikohtauksesta. Enää ei kissa juoksentele päiviä kämpässä vapaana, pelottaa et se käy kämppiksenkin kimppuun...

Pelottava otus.

Cider Sky- Northern Lights

Huonolaatuisia kakkakuvia rikkinäisen tripodin kanssa, jeah.

Kaksi viikkoa vierähti nopiaa Muotka Wilderness Lodgella. Lähdin sieltäkin aiemmin, kun ei Lapin Ammattiopistolle kelvannut mun työkokemuksen keryyttäminen. Tänks guys. Mutta, silläkin uhalla että menetän järkeni kahden itsenäisesti tehtävän matikankurssin kanssa reissu Kakslauttasiin oli succes. Mulle tarjottiin ensi talvelle töitä ! Marraskuusta lähtien seikkaillaan rempatussa safarifirmassa.

1:30 AM "mis ne revontulet on!?!!1"

Vaikka työskentelinkin 13 päivää putkeen ilman vapaita kerittiin me hauskaakin pitää. Muutaman kerran kävin yksin Saariselällä kaupoilla, kerran asiakkaiden kanssa ja S:n kanssa ajeltiin pidempää tunturireittiä hakemaan energiajuomaa... Irlantilaiset harjoittelijalikat vietiin kelkoilla baariin, lasketettiin Suomen suurin pulkkamäki alas (mä tyydyin vain ajamaan rinteen kelkalla, pulkat ei oo mun juttu...) ja mentiin sitten porukalla viettämään iltaa ennen tyttöjen lähtöä. 2h tuli nukuttua ennen töihin lähtöä, rapiaa.

13. päivä, mitkä tummat simmunaluset?

Tokalla viikolla oli mukava brittiasiakasryhmä jonka kanssa tuli lumikenkäiltyä, kiivettyä Kiilopäälle ihmettelemään revontulia (ootteks koskaan kävelly tunturia takaperin alas? Suosittelen), porofarmisafari (määki pääsin poronkyytiin! Vaikka työskentelinkin Kemissä porojen kanssa oon vaan kolmesti ajanu reellä D:) jolla niin komiasti asjoin kelkan penkkaan kun rupesin asiakasta auttamaan ja hiihdettiin. Parasta viihdettä ikinä, väsyneenä oli törkeän hankala pidätellä naurua kun isot miehetkin kaatuili tasasella....

Eilen sitten entisen luokkakaverin kanssa ajeltiin Kakslauttasista Roihin ja vihdoinkin tää on ohi. Tervtuloa terveelliset elämäntavat, 8h yöunet, raudaton vesi, liikunta ja normielämä.

Kännykkälaatua safareilta

Hei, taas tämmöinen kahden postauksen pläjäys samana iltana :). Nyt, kun kerrankin on kuvia ja jaksamista viitin päivitellä tänne jotain.

Oon ollut harjoittelemassa isoilla safareilla. Mun tehtävänä on ollut toimia sivu/takaoppaana, eli varmistaa ettei kukaan jää letkasta taakse/ auttaa lähdössä ja ajon aikana pitää rivit tasaisena eli ajan liian suuriin väleihin ja johdatan jälkeen jääneet kelkat takaisin jonoon kiinni.

Hankalinta sivu/ takaoppaan työssä on tilanteiden arvioiminen. Aina en oo varma, kannattaako mun lähtä ajamaan vaikkapa letkan keskelle ja estää vaikka mahdollinen ohitustilanne. Hirveä epävarmuus iskee tahtomattakin.

Muutamilla pienemmillä safareilla oon ollut ykkösoppaana toisen oppaan valvonnassa. Ekana ajavan pitää varmistaa reitin lisäksi että vauhti pysyy asiakkaille sopivana, kukaan ei jää jälkeen ja mahdollisten vesikohtien välttäminen. Tänäänkin kahlasin sääriin asti jään päällä olevassa vedessä kun asiakaskelkka jäi sohjoon jumiin, vaikka ekana oppaana en ollutkaan.

Tulppien vaihdon osaan, mutten tiedä milloin tulpat pitäisi vaihtaa. Tänään rupesin vaihtamaan kun asiakaskelkka ei lähtenyt käyntiin ja toinen opas tuli ihmettelemään mitä säädän. Kelkka ylläripylläri lähtikin käyntiin heti ensimmäisellä vedolla.

Pilkkisafareiden vetäminen menee jo rutiinilla. Alussa asiakkaille kerrotaan pilkkimisen ja kairaamisen salat, avustetaan reikien tekemisessä, pilkkien käytössä ja kalojen ylössaannissa. Viime pilkkisafarilla opetin kalastamisen lisäksi aasialaisnuoria tekemään lumiukkoja oikeaoppisesti ja pyörittelin lumipalloja lasten kanssa :).

pikkuinen sumu ...

lumikenkäilyä Savotan kulmilla

Paljon on opittu ja vielä on paljon oppimatta. Itsevarmuutta naisoppaana pitää saada lisää, miesten kanssa työskennellessä on välillä hirveän säälittävä olo kun voimat loppuu kesken fyysisten töiden (kelkkojen parkkeeraamisessa nostelu, kelkkojen irroittaminen sohjoista, kelkkojen kyljelleen kääntäminen...) ja 19- vuotiaalla punapäällä on automaattisesti paljon vähemmän auktoriteettiä asiakkaiden silmissä kuin vanhemmalla miesoppaalla.

(onko edes ärsyttävää, kun joku vetoaa "ei sun tarvi tehdä työtä x koska oot nainen" ?)

Pikkufeministi kuittaa.