Näytetään tekstit, joissa on tunniste niksiAnsku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste niksiAnsku. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. joulukuuta 2016

Taaperon talvivarusteet

DSC_3785

Meidän perhe ulkoilee paljon ja joka säällä. Ollaan molemmat J:n kanssa ulkoiltu koko lapsuutemme ja meistä on hienoa antaa myös omille lapsillemme kunnon ulkoilumahdollisuudet niin luonnon kuin varusteiden kautta.

Meillä on käynyt hyvä mäihä pojan vaatteiden kanssa. Olen ostanut vain merinovillalapaset ja kaulurin uusina. Ostamme vaatteet niiden laadun ja käytetävyyden perusteella, emme merkin. Käytettynä ostetut vaatteet voivat olla yhtä hyviä kuin upouudet, itsekin käytän paljon käytettynä ostettuja ulkoiluvaatteita. Pääasia että ne ovat ehjät ja oikein pidetyt. 

Mitä taaperolle päälle talvikeleihin?

Alimpaan kerrokseen puemme sään perusteella joko fleecet tai villahaalarin, rekikyytiin ja koville pakkasille molemmat. Alimpaan kerrokseen tulee joko body + sukkikset tai body + pitkähihainen + sukkahousut + collegehousut ja jotkut edellä mainitut kerrastot. Merinovilla on lämmin vaihtoehto puuvillalle, eikä kutita niin kuin normaali villa.

kollaasi

Taaperon pukeutumisessa tärkeintä on että liikkuminen on helppoa ja lapsi pysyy lämpimänä sekä kuivana. Haalarin alle pitää mahtua vaatetta ja sen täytyy olla sen verran tilava että lapsi pystyy kävelemään, konttaamaan ja istumaan paksummallakin vaatekerralla. Haalari ei saa myöskään olla liian myötäilevä, vaatteiden välille on jäätävä ilmavaraa.
Meillä on käytössä Ticket Outdoorin vanhempi haalari ja olen ollut siihen todella tyytyväinen! Ja uskon että poikakin on, haalarissa on helppo liikkua, sen hihan- ja lahkeensuut ovat tiukat joten lunta ei pääse puvun sisään. Myös heijastimet ovat tässä haalarissa hyvät. Itse suosin (teko)karvahuppuja - lumisateella suurin osa lumihiutaleista jää karvoihin kiinni eivätkä lennä päin kasvoja. Haalarin lisäksi päälle voi tarvittaessa pukea Luhkan ja reen kyytiin jopa toisen haalarin, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua paikoillaan.

Päähanskoina meillä on Reiman sivulta aukeavat hanskat. Suosittelen niitä jokaiselle pienen lapsen vanhemmalle! Ei ole ehkä mitään niin ärsyttävämpää kuin yrittää saada minikokoinen peukalo paikoilleen, puhumattakaan siitä että mukana on myös tumppu... Kovemmille pakkasille hanskan sisällä on merinovillalapanen. Kakkoshanskoina meillä on vetoketjuttomat Reiman paksummat kinttaat ja Stadiumista ostetut isommat (siniset) hanskat jotka ovat kätevät rekikyytiin. Hanskoihin pätee myös sama ilmavarasääntö kuin haalariinkin. Hanskat eivät myöskään saa olla liian suuret- taapero ei saa leluista kunnon otetta ja siitäkös kiukku syntyy...

kukka kukka2

Kaulaa lämmittämään tulee kauluri. Monella lapsella jää juuri kaulan alue paljaaksi ja ihmettelenkin miksi haalareiden kaula-alue on tehty niin tiukaksi. Päähän tulee piposta riippuen merinovillainen kypärämyssy ja sen päälle pipo. Näin korvat ovat hyvin suojattu pakkaselta ja viimalta. Haaveilen myös poitsulle omasta karvalakista, mutta ovat aika tyyriitä käyttöikäänsä nähden noin pienellä...

Kenkinä meillä on Vikingit. Reilun kokoiset jotta sisään mahtuu myös villasukka. Ja tärkeää on, että villasukankin jälkeen kenkään jää tilaa! Jos kenkä on nafti, ei villasukkakaan enää riitä lämmittämään pienen jalkoja. Vikingit ovat tukevat ja vedenkestävät.

Tämä vaatemäärä voi kuulostaa hullulta, mutta havointojeni perusteella nämä ovat juuri sopiva määrä J-P:lle ulos. Toki leudoilla keleillä pärjää jo pitkälle pelkillä sisävaatteilla ja haalarilla, mutta kun asteita alkaa oleman yli -10 täytyy villahaalari kaivaa esille. On hyvä muistaa sekin, että asumme pohjoisimmassa Lapissa tuntureiden keskellä ja sääolosuhteet voivat olla enemmänkin kuin mielenkiintoiset. Toki emme vie lasta ulos kun pakkasta on yli -25 astetta tai lunta sataa vaakatasossa.

Pieneltä lapselta on hankala saada selville onko vaatetta liikaa vai liian vähän. Totta kai pieni lapsi kiukuttelee kun vaatteita on liikaa ja pidättäytyy leikkimästä ja tyytyy seisomaan paikoillaan kun niitä on liian vähän. Niskasta voi kokeilla kädellä onko lapsi lämmin vai tulikuuma ja hikinen, ja yksinkertaisesti lapaset pois ottamalla saa selville sormien tilanteen. Totta kai taapero voi myös hytistä kylmästä. Paras tapa pukeutumisen lisäksi pitää lapsi ulkona lämpimänä on liikkuminen.

Toivottavasti tästä oli jollekin apua!

torstai 4. elokuuta 2016

Hillareissu Kaldoaiville Manducan kanssa

hilla kaldoaivihillareissu kaldoaivimönkijä kaldoaivihillareissu2 uusiversio kaldoaiviura poikanjallavaara

Tänä kesänä töissä ja kyliltä on kuulunut paljon huhuja hillasoiden kypsymisistä. Jo heinäkuun alussa kävin skouttaamassa lähistön suoalueet ja merkitsemässä ne Sportstrackeriin muistiin. Heinäkuun viimeisellä viikolla kipusin ylös tunturiin hillankuvat silmissä kiiluen mutta sain pettyä- tunnin samoilusta käteen jäi vain kourallinen hilloja. Jotka söin turhautuneena Kalkujoen laavulla.

Toinen koitos koitti viikko ensimmäisen pettymyksen jälkeen. Otin mukaani koiran ja hiki hatussa, hyttyset silmillä kahlasimme soita läpi. Saaliina n. 2,5 dl hillaa. Jee.

Meidän piti lähteä telttailemaan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, mutta yllättävien esteiden takia päätimme lähteä pelkästään hillaan, sillä tulevana viikonloppuna olisimme joka tapauskessa lähdössä yöreissulle tunturiin.

Tämä reissu tehtiin jo vuosi sitten ostetun Manducan (rintarepun) kanssa. J-P ei tykännyt rintarepusta 6 kuukauden ikäisenä eikä kovin paljoa senkään jälkeen. Nyt, kun tuon "ison pojan" sai laitettua selkään, poika hihitteli, höpötteli ja huuteli iloisena koko reissun ajan.

Meikä sai hyvää kyykkytreeniä tuon 12 kilon painon kanssa kun hillaa riitti silmän kantamattomiin. Me jopa J:n kanssa harkittiin keskeyttämistä, mutta päätettiin jaksaa loppuun asti. Raakoja hilloja jäi vielä ensi viikolle poimittavaksi.

Manduca on suosittu kantoväline. Moni käyttää sitä aivan pikkuvauvasta asti taaperoon, mutta meillä se ei ole toiminut kuin vasta taaperoiässä. Vauva-aikana käytettiin BabyBjörnin vastaavaa 0-12kk rintareppua, joka annettiin eteenpäin ystävälle.
Minulla oli aikaisemmin ongelmia saada poika selkääni ja silloin tarvitsin J:n apua. Nyt, kun jätkä osaa jo itse istua nätisti repun pukemisen aikana laitto on helpompaa ja onnistuu jopa yksin. Alaselkäni tuli kipeäksi kantamisesta, en tiedä oliko kyykkimisellä osuutta asiaan ... :D

Jos Manducaa ja lastenkantorinkkaa pitäisi verrata toisiinsa, jatkossakin ottaisin Manducan marjametsälle mukaan., missä lapsi ei pääse heilumaan selässä pahasti kyykkiessä. Rinkka on sitten taas pidempiä ja vaativimpia kävelyreissuja varten joilla ei tule heiluttua ja kyykittyä.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kuinka suunnitella vaellus - retkikohteen valinta

Mun lempipuuhiin kuuluu muun muassa karttojen selailu ja reittien suunnittelu. Blogissa on kaksi eri postausta vaellusten suunnittelua koskien, vaeltaminen lumettomaan aikaan & Pyhä- Luoston vaellussuunnitelma (jota ei koskaan käytetty, koska lähdettiin tänne...). Nyt mulla on suunnitteilla Kevolle kohdistuva noin 4-5 päivän pituinen reissu kesä-heinäkuun vaihteille. 

Koska reissun onnistuminen on vähän kinttaalla, suunnitelmat tulee muuttumaan varmaan monta kertaa ja voi olla etten edes koko vaellukselle lähde. J ei lähde mukaan vaan jää hoitamaan tuolloin 3,5- 4kk ikäistä "Japea" joten mulla on tällä hetkellä muutama potentiaalinen vaellusseuralainen mielessä. 

Ja koska blogissa tulee nyt keväällä olemaan hiljaista upeiden (not) säiden takia, ajattelin kirjoittaa koko vaellusprosessista kattavan postaussarjan aina reissun suunnittelusta jälkimietintöihin saakka. Ensimmäinen osa koskee luonnollisesti vaellusreitin valitsemista.


Osa 1. Retkikohteen valinta

En vois sanoa että olisin "kokenut" vaeltaja, mikä se semmoinen on? Olen vaeltanut helpoilla ja vähän vaikeammilla reiteillä, valmiilla merkityillä ja kartasta suunnistettavilla. Yksin ja seurassa. Raskauden jäljiltä kunto on mitä on, ja sitä kohotan koko ajan siskon suosittelemalla Kayla Itsinesin treeniohjelmalla, siispä tutkailin vaelluksen keston lisäksi reitin nousuja ja maastoa.

Aloittelijalle suosittelen Hossan aluetta jossa reitit on merkityt ja maasto hyvin helppokulkuista. Vähän vaativampi reitti on Pallas-Hetta, jossa on suuriakin korkeuseroja, mutta merkitty reitti (jos kartassa on merkattu reitti, on se myös luonnossakin merkattu). Luontoon.fi sivusto on todella kätevä apuväline reissua suunniteltaessa. 


Sivuilla on lukuisia vaihtoehtoja joiden avulla on helppo etsiä itselleen sopivin retkeilyvaihtoehto. Myös reittien googlettelu ja muiden vaeltajien kirjoittamia kokemuksia reiteistä kannattaa lueskella. Helpolta kuulostavalla reitillä saattaa olla vaikka hankala joen ylitys, joka ei käy ilmi kartasta ja on hyvä ottaa reitin ominaisuudet huomioon aikaisessa vaiheessa.

Itse päädyin vaellusta suunniteltaessa Sulaoja- Kenesjärven reitille jonka pituus on 63 kilometriä. Toinen vaihtoehto oli myös Sulaojalta lähtevä Kuivin reitti, 86 kilometriä. 


Vaelluskohteita on hyvä vertailla keskenään. Kuivin reitti tuntui ensin fiksuimmalta, mutta päädyin Kevoon pelkän mututuneen takia. Kevo tuntuu kartasta tarkasteltaessa helpommalta vaihtoehdolta maaston kannalta.

luontoon.fi
Miten oma kunto kestää? Onko alueella paljon korkeuseroja? Pystynkö tarvittaessa nukkumaan kaikki yöt teltassa, vai onko autiotuvissa sittenkin mukavampi nukkua? Olenko valmis ylittämään vesistöjä? Miellyttääkö lehtometsät vai tunturi enemmän silmää?

Päivämatkojen pituuksia on myös hyvä miettiä. Apuna on kätevintä käyttää alueen virallista karttaa, joita myydään lähes jokaisessa suuremmassa päivittäistavara- sekä retkeilytarvikkeita myyvissä myymälöissä.

Syyt, miksi valitsin Sulaoja- Kenesjärvi- reitin; (yhteenveto)

- reitti on lähellä kotia, lähtöpisteelle Karigasniemelle on 101 kilometriä ja lopetuspisteelle 25 kilometriä
- tahdon nähdä Kevon kanjonin
- reitillä on vaihtelevaa maastoa, valokuvauksellisesti paljon mukavampaa kuin pelkän tunturimaiseman kuvaaminen
- päivämatkan maksimipituus 15 kilometriä per. päivä
- kesä-heinäkuussa Kevolla ei ole ruuhkaa  (elo-syyskuussa on)
- mulla on jo olemassa kartta alueelle
- kahlaamot (veden ylityspaikat) kuulostavat mielenkiintoisilta
- Kevo on vain yksinkertaisesti koettava

Joskus vaellusreitille pääsy voi olla kiven takana. (Lemmenjoki.)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ellinpolun valloitus


"Huomenna kyllä oon koko päivän yksin enkä lähe yhtään minnekään ja siivoan!" just joo, Petris soitti töihin et lähetäänkö retkeilemään. Siihenhän se vapaapäivä menikin sitten...



Saatiin kyyti kolmikilometrisen polun päähän ja lähdettiin laahustamaan kohti kotaa, jonka alapuolella Tenon varrella oli mukava nuotiopaikka. Saatiin nätit tulet aikaseksi ja nautittiin olosta.




Vaikka aamulla satoikin kauheasti ja jouduttiin vaihtamaan retken kohde tunturista Ellinpolulle, meillä oli jopa kuuma välillä... 




Kun mä seikkailin Tenolla ja Petris kyykki mustikkapuskissa meidän kahvinkeitto meni vähän mönkään...




Pahvimuitkin oli tippunu matkalla jonnekin, mutta onneksi ollaan fiksuja ja löydettiin mukiprobleemaan ratkaisu.




Kahvia oli joka paikassa, samoiten sieniä. Eipähän oo porot nälissään tänä syksynä!


Ja, grillin kautta kotiin. Tämmöset extempore- retket on just hauskoja, mustikoita saatiin vähän meidän tulevaan luontaistuoteiltaan ja huomenna lähdetään mun etupihan tuntsalle keräämään niitä vähän lisää!

ps...


1. kaada ainaki 1/4 pussia kiehuvaan veteen
2. sekoita
3. kiehauta
4. anna kiehua yli
5. "eiku ei tätä pitäny vissii kiehauttaaaa" + anna jäähtyä
6. pistä uudestaan tulille ja opettele nuotiokahvien teko uusiksi



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vaeltaminen, paageltaminen, eräjormailu... lumettomaan aikaan


Ajattelinpa Helluntain kunniaksi kirjoitella teille vaelluspostauksen.

Kuka vain voi vaeltaa, ja kesäaikaan (etenkin Etelä-Suomessa) ei edes tarvitse kunnon varusteita, jotta jokainen sisäisen eräjormansa löytänyt pärjäisi luonnon helmassa edes yhden yön.

Luontoon.fi - sivustolta löydät kätevästi lähipaikkakuntasi vaellus- ja retkeilykohteet, sekä muut mukavat luonnonihmettelypaikat. Itse käytän tuota sivustoa usein kun suunnittelen seuraavaa reissua.

Myös Kansalaisen Karttapaikka on kätevä sivusto, jolla voi mittailla alueen reittipituuksia ja tarkkailla etukäteen ennen kartanostoa maastoa ja alueita.

Mistä aloittaa?

?


Paikkaa vaelittaessa kannattaa tutkia alueen korkeuskäyriä. Rinkan kantaminen voi käydä ensikertalaiselle (miksei kokeneemmallekin) raskaaksi maastossa, jossa on paljon korkeuseroja. Mukavuudenhaluisena kannattaa myös katsoa onko alueella autiotupia tai laavuja. Myös tulipaikkojen ja vedenottopisteiden runsaus reitillä kannattaa tarkistaa. Me jouduttiin kerran säästämään yhtä 1½ kraanavesipulloa koko vaelluksen ajan, kun ei tiedetty ollenkaan missä seuraava vesipiste on, ja tulta ei saa mihin tahansa tehdä luonnonpuistoissa.

Kun paikka on valittu, on hyvä alkaa miettimään vaelluksen kestoa ja ajankohtaa. Allekirjoittaneella on muutaman kerran käynyt niin, että vaellus on ajoitettu Etelä- Suomen syysloman ajalle jolloin pohjoisessa on ylläripylläri ollutkin lunta. Eli, syys-marraskuun aikaan sijoittuvalle vaellukselle kannattaa varata vähän enemmän lämmintä kuin huhti-elokuun ajalle.

Tähän väliin myös Jokamiehen oikeudet kannattaa tsekata.


Ennen vaellusta kannattaa miettiä tarkkaan reitin vaativuus ja omat taidot. Useimmat Suomen vaellusreitit on kyltitetty ja merkitty (kuten Hossan vaellus, jonka kuvia käytän tässä postauksessa suurinpiirtein) joten suunnistustaitoja ei oikein tarvita. Kartan on silti hyvä olla mukana. Ensimmäistä kertaa vaeltamaan lähtiessä kannattaa siis suunnata tyyliin Karhun Kierrokselle tai Pallakselle.


Varusteet, ah mikä rahareikä.

Vaeltaja pääsee helposti alkuun jo näillä varusteilla;
- retkikeitin/ pakki
- pakasterasia, jota voi käyttää ruokailuastiana
- juomamuki
- aterimet
- juomapullo
- tulitikut (pakattuna vedenkestävään pussiin!)
- wc - paperi (kannattaa ottaa reilusti mukaan...)
- ensiapupakkaus
- sateenkestävä takki (Gore-Tex, yms, mutta myös tuulitakilla pärjää jos ottaa sadeviitan mukaan)
- sateenkestävät housut
- vaellushousut (/varahousut)
- kerrastot x2
- villapaita + vaelluspaita
- vaelluskengät + taukokengät
- sukkia (joka päivälle yhdet + extra)
- alusvaatteet
- villasukat
- lapaset


- teltta
- kartta
- kompassi
- puukko
- laastarit, rakkolaastarit
- hygieniavehkeistö
- otsalamppu/taskulamppu
- varapattereita
- puhelin + vara-akku/ varapuhelin
- kamera
- The Rinkka
- remmejä
- pipo
- huivi/kauluri
- makuupussi
- makuualusta
- yms. muuta mitä ehdin jo unohtaa

Kaikki arvokas kannattaa pakata tyyliin minigrip- pussiin!
autiotuvissa ei ole mitään luksusta asustella...

Itselläni on abouttiarallaa nuo + muut hifistelyvälineet mukana. Reipas vaeltaja ottaa 3 paria sukkia mukaan ja pesee edeltävän päivän sukat seuraavalle päivälle. Taukokengät on maailman ihanin juttu, kun saa viimein leiripaikassa heittää raskaat vaelluskengät methää ja lepotella kipeitä varpusia tyyliin crocseissa. Kumisaappaita en itse koskaan raahaa mukaan, koska vaelluskengät on tarpeeksi vedenkestävät.

vissiin tykkään levitä oikein kunnolla taukopaikoille...

nestekäyttöinen Trangia- retkikeitin

Ruokaa!

Vaelluksilla helpoiten pärjää pastoilla. Jep, valmispastoilla. Kuivamuonaa, massu tykkää. Joka päivälle on hyvä varata 2 lämmintä ateriaa ja niille vaikka näkkileipää lisukkeeksi. Mitään pilaantuvaa ei kannata alkaa raahaamaan, mutta esimerkiksi meetwursti pärjää rinkassa päiviä.

Aamupalalle suosittelen ottamaan kaurapuuroa, kiisselijauhetta ja lisukkeeksi müsliä. Välipaloiksi müslipatukoita, suklaata, pähkinää, kuivattuja hedelmiä ja vähän lisää suklaata. Makea toimii hyvänä tsemppiruokana, jos vaellustoveria alkaa kyrsimään kesken vaelluksen - suklaata nassuun niin johan muuttuu ääni kellossa. Muistakaa siis syöminen! Tärkeintä nukkumisen lisäksi.

Kaikki turhat pahvi- ja lasipakkaukset kannattaa jättää matkasta pois, turhaa kuollutta painoa rinkkaan.



Yöt
Oon hirveä eräpissis, kun en tykkää ollenkaan nukkua teltassa. Eli, jos mahdollisuus on nukkua autiotuvassa- suosittelen! Lämpimät yöt (kiitos lieden, joka noista usein löytyy!) ja hyvät unet takaa seuraavan päivän vaellusfiiliksen.

Teltan pystytyksessä kannattaa muistaa, että esim. luonnonpuistoissa on usein merkityt alueet jonne teltan saa pystyttää. Myös maastoa kannattaa tutkia- sateen yllättäessä rinteen alle sijoitettu teltta voi olla märkä yllätys seuraavana aamuna. Tasainen, korkealle maastossa pystytetty teltta on bueno.

Yöksi varusteet kannattaa ottaa teltan sisälle, tai autiotupaan. Elukat tykkää syödä eväitä, joten autiotuvassa eväät kannattaa sijoittaa vaikka katon rajaan roikkumaan.

Packa Rinkan!



Ehkä ihanin asia koko vaelluksessa. Monesti on tirautettu parit kyyneleet, kun ollaan rinkkoja sullottu täyteen ennen vaellusta ja vaelluksella...

Rinkan pakkauksessa kannattaa käyttää järkeä;
- älä pistä mitään roikkumaan rinkan ulkopuolelle! - Epätasoittaa kävelemistä
- pakkaa ruoka, juoma ja välipalat helposti löydettäviin paikkoihin
- raskaimmat alimmaiseksi tai selkää vasten
- makuupussi, teltta ja makuualusta kannattaa pakata ulkopuolelle ja vuorata jätäreillä jos rinkan sadesuoja ei yllä päälle
- vaatteet kannattaa pakata muovipusseihin, tyyliin kerrastot omaansa, alusvaatteet ja sukat omaansa... - helppo löytää ja pysyvätpähän kuivina!
- likavaatteet omaan pussiin

Muuta;




Vaelluksilla kannattaa viljellä huumoria oikein olan takaa - niin kaikilla on mukavaa. Turhat riidat ja tiuskimiset kananttaa jättää väliin, ja toisen sanomiset painaa villaisella. 


Muistakee ottaa ruokaa riittävästi!

Lemmenjoki

Muistakaa nostaa katse ylös polulta ja katsoa myös taaksepäin!


Jäikö jokin asia mietityttämään?
Kommentoikaa?

Mitä muita tämänkaltaisia postauksia voisin tehdä?

Ylös, ulos ja luontoon!

+ uusi banneri on Routakukan käsialaa. Suurkiitos hänelle! <3