Kyllä täällä tarkenee?

#puhkipalaneet

Vautsi mitä auringonnousuja (vaikka aurinko ilmestyykin taivaalle vasta ensi viikolla) näinä pakkaspäivinä onkaan ollut! Oon tuskastellu jo aiemminkin miksen saa suht ok- kuvia kameralla auringonnousuista ja laskuista. Mies taas vaihteeksi sääteli ja leikki kameralla eilen ja hoksasi "auto ISO":n ja sääti sen pois päältä - tadaa, kuvista tuli heti paljon parempia! Miksihän tuollainen on edes ollut kamerassa päällä? Onkohan se sitten vaikuttanut myös revontulikuviin?

Huomiseksi on luvattu jo paljon leudonpaa joten aion lähteä Kalkujoen laavulle heti aamusta kuvaamaan auringonnousua ja lumisia maisemia. Ylös menee jo kelkkareitti, joten retkestä tulee tuskin kauhean raskas.

Vois joskus lueskella sen kameran ohjekirjan läpi t. omistanut Nikonin jo kolme vuotta

No se to do- lista

Okei, kyllä mä sittenkin kirjoitan listan asioista jotka ehkä aion toteuttaa tammi-huhtikuun aikana. Näiden toteuttamismahdollisuudet riippuvat vapaasta ajasta, lapsesta ja seurasta. Joitain reissuja en tahdo yksin tehdä, joten vapaa-ehtoiset koekaniinit (tutut ja tuntemattomat) ilmoittautukaa!

1. Lumikenkäreissu Kalkujoelle 

Jos on hyvä tuuri, laavulle menee jo valmiiksi poljettu lumikenkäura! Tämän ajattelin suorittaa tämän viikon aikana. 

2. Lumikenkäreissu Ellinpolulle

Täälläkin taitaa mennä kenkäura :D taidan tehdä omani ettei mene liian helpoksi. Tulistelua ja eväiden syöntiä tiedossa.

3. Hiihtäminen
Tämä edellyttää uusien siteiden ostamisen. NNN- siteitä ei tahtonut löytää mistään, onko myyntiä vähennetty etelässä vai onko tuo yleisestikin suosittu suksiside?

Joka tapauksessa suunnitelmissa on hiihdellä keväthangilla Paistunturille ja yöpyä autiotuvassa. Eräsuksiakin etsiskelen, niillä reissu taittuisi varmasti paremmin kuin kelkkauraa hiihdellen murtomailla.

4. Revontulikuvaus

Joka talven the juttu, mutta tänä talvena keskityn siihen tosissaan. Uudet paikat ja pimeänpelon voittaminen.

5. Kaldoaivi

Mun talviharrastukset tuppaa keskittymään Paistunturin puoleiseen ryteikköön joten täytyy kehitellä jonkinmoinen reissu tännekin. Pilkkireissut tulee tänne varmasti tehtyä. 

Ja viimeisin, lupaan taas keskittyä Retkipaikka.fi - sivulle kirjoittamiseen. Käykäähän tutustumassa lukuisiin erilaisiin teksteihin ja kirjoittajiin kyseisellä retkeilyyn painoittuvalla sivustolla!

kuvat otettu kirkkotuvilta 4.1.2016

Joulu & uusi vuosi etelässä

Hyvät uudet vuodet minultakin lukijoille :)!

Tänään kotiuduttiin Etelä-Suomesta kotia. Iloiseksi yllätyksesi eteläänkin saapuivat pakkaset ja hieman luntakin ehti tipahdella taivaalta ennen kotiin palua.

Uutena vuotena oli luvattu revontulia koko Suomen ylle ja pääsimmekin siskoni kanssa "ihailemaan" ohkaista revontuliviirua taivaalla rakettien paukahdellessa ympärillä. 

Tekisi mieli kirjoittaa TO DO -lista alkaneelle vuodelle mutta taidan jättää sen väliin kun on niin vaikea ennustaa etukäteen mitkä suunnitelmat on mahdollista toteuttaa ja mitkä eivät.

Vuoden "lupaus" on kuitenkin keskittyä kuvaamiseen entistä enemmän ja käydä talvella enemmän tunturissa.

kuvat on otettu Villähteellä.

Sepustuksia

En tiedä mikä on asian oikea laita, mutta musta tuntuu että lunta on vähemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Muistaakseni marraskuussa me oltiin käyty jo muutaman kerran kelkkailemassa? 

Revontulia ei ole näkynyt kauheasti ja torstainakin kun olin kuvaamassa (nyt joku Utsjokelainen revontulikuvauksesta kiinnostunut huutaa HEP! ja lähtee seuraksi pönöttämään pimeään :D) lähdin aikaisin pois kun revontulet olivat pienet, utuiset ja en viihdy pimeässä yksin. Heti kun lunta saadaan vielä 20 senttiä lisää asia helpottuu kun pääsen tuohon takapihalta nousevaan Paistunturiin kelkalla ja J:kin innostuu lähtemään Kaldoaiville illalla kuvaamaan.

On tässä muutakin tehty kuin kävelty kylää ympäri, olen ollut mukana katselemassa hirven nylkyä ja eilen lihanleikkuuta. Ei ole mun juttu, vaatii aika monta katselukertaa ennen kuin suostun siihen hommaan vähääkään tuntematta etovaa oloa sisällä. Tästä syytän yläasteen bilsan tunteja jolloin piti leikata sydämiä ja rapuja...

Kauhiasti on suunnitelmia talvelle mutta jää nähtäväksi toteutuuko ne! Sukset pitäisi kaivaa varastosta ja lainata lumikengät kirjastolta (ihan mahtavaa että täällä saa lainattua ilmaiseksi lumikenkiä!) sekä vaihtaa sukset kelkkaan. 

Se piti kyllä tehdä jo viime vuonna...

Kaamos

Auringonnousu tänään 11:24. Auringonlasku tänään 12:33. Päivän pituus on 1 h 9 min.

- ilmatieteen laitos

Kaamos tekee tuloaan. En tiedä näkyykö aurinko enää tunturien takaa kylille kun on ollut niin pilvistä.

Viikonloppuna pakkasta oli - 24 C. Ja me käytiin tunturissa kun asteita oli hieman vähemmän, hyi. Kauankohan kestää että tähän kylmyyteen tottuu taas?

Lisää lunta tänne kyllä kaivattaisiin! Vielä ei uskalla kelkalla lähteä tunturiin.

Kuvat Kaldoaivilta.

Tenojoen laakso

Pilvet, väistykää edes hetkeksi illalla taikka yöllä jotta kamera pääsisi laulamaan.

Reivit 2

No niin, uskalsinpa muuttaa näiden kokoa ja en ainakaan itse huomaa kuin pientä laadun huononemista. Eli tästä lähtien voin laittaa kaikki kuvat tässä koossa blogiin niin kuvista saa enemmän irti.

Tänään olen yrittänyt ruinata J:tä ja poikaa mukaan Kalkujoelle kuvaamaan revontulia (sieltä käsin saisi aivan mahtavia kuvia koko kylästä ja revontulista...) kun en yksin viitsi yöllä lähtä tunturiin kiipeämään. 

Siellähän on vaikka mitä poroa ja muuta elukkaa, hui hirveä. :<

Ihanuus

 

Tunturissa on nyt niin kaunista. Etenkin auringon laskiessa, harmittaa todella paljon että kaamos tulee ja seuraavan kerran tätä kauneutta näkee vasta tammikuun loppupuolella. 

Mie oon nyt ruvennut pienentämään kuvien tiedostokokoa, jotta saisin ne blogiin suurempina. Edelleen on hieman säätöä ja kuvat ovat ärsyttävästi eri kokoisia (kuten revontulikuvat verrattuna tähän postaukseen) mutten kaikkia kuvia tahdo pienennellä laadun huonotessa.

Miten te pienennätte/suurennatte kuvat blogiin? 

Lauantai- illan revontuloset

Hui, eilen satoi lunta/räntää ja illallakin lämpötila laskee miinuksen puolelle.

Talvi tulee!

Kaamos saapuu hiljalleen

Voi ruska, minne menit?

Paikoittain väriloistoa vielä on, mutta mitä paljaammalle mennään sitä enemmän tuuli on tehnyt tehtäväänsä. Odotan kyllä innolla talvea ja oonkin jo monesti blogissakin todennut sen olevan mun lempi vuodenaika. 

Mun piti lähteä toissailtana just ennen auringonlaskua Johtalanvárrille Pekun kanssa. Sportstrackerin avulla lähdin polulta suuntaamaan kohti karttaan merkkaamatonta polkua (miksi, polulla muistaakseni on kuitenkin retkeilyreittimerkit?) ja jätkä sai vainun jostakin. Sitten sitä taas mentiinkin melkein nelinkontin tunturissa kun koira määräsi suunnan.

Eli Johtalanvárri jäi toistaiseksi valloittamatta.

Vielä olisi monta uutta polkua ja reittiä käymättä, eilenkin iltalenkillä löysin "uuden" mönkijäuran mitä en ole koskaan kulkenut. Skalluvaaralta Ailikkaan yli menevälle reitillekin piti lähteä - toisaalta eipä se pieni kuura maassa mitään haittaa. 

Revontulia olen kans kyttäillyt kaikenmaailman säätiedotuksista, mutta tänään taitaa olla ensimmäinen päivä viikkoon kun ei sada! Revontulisäätiedotekin näyttää "suhteellisen hyvää" Pohjoisimpaan Suomeen mutta yllättäen yr.no:sta luvataan pilvistä ja pientä sadetta.

Huomenna lähden Saariselälle yöksi ja perjantaina jatkamme aikaisin aamunna Rovaniemelle päiväreissulle. Oliskohan Saariselällä hyvät mahdollisuudet revontulille?

Kuvat Kalkujoelta ja toisiksi alin Ellinpolulta

Kevon yöreissu - osa 2

(linkki ensimmäiseen osaan) Vaikka hiekkainen telttapaikka olikin sotkuinen, se oli juuri sopivan kokoinen tuulitunnelille ja tasainen minulle - en jaksanut alkaa tappelemaan makuualustan kiinnityksen kanssa kotona, joten jätin koko pötkön makasta.

Vaikka olimme puolisen tuntia sitten syöneet, päätimme korvata energiavajetta makkaralla ja tikkuleivällä. Joimme teetä ja jutustelimme yön pimetessä, pelottelimme toisiamme kaiken maailman kirvestelttamurhaajilla ja pitihän se telttapaikan kirves piilottaa yön ajaksi potentiaalisilta hulluilta piiloon.

Ennen kuin möngimme tuulitunneliin nukkumaan nuotiopaikalla rapisteli hiiri, joka ei pelästynyt meitä lähes ollenkaan. Viitisen minuuttia siitä kun olimme sulkeneet teltan oviaukon, absidista kuului rapinaa ja yllätimme toisen hiiren rinkkojemme kimpusta. Yöllä heräsin siihen kun joku pikkukaveri penkoi tavaroitamme absidissa ja samaan aikaan toinen yritti päästä ulkoa käsin sisätelttaan. Kuulosti myös siltä, kuin joku lintu olisi rapistellut teltan kattoa siivillään...

Meluisan ja tapahtumarikkaan yön jälkeen möngimme aamupalalle. Kauemman nuotiopaikan asukki oli aikaisemmin meitä liikenteessä ja jututti hieman ennen kuin jatkoi matkaansa.

Yhdentoista aikoihin jatkoimme matkaa samaa reittiä takaisin päin. Joen ylitys meni jo vanhasta muistista, sekä fiksuina tajusimme tällä kertaa suojata jalkojamme. Omat feikki-crocsini olin unohtanut autoon (kätevät taukokengät btw) joten kahlasin hiihtosukat jalassa kivikkoisen ylityspaikan läpi. E tipsutteli tyytyväisenä kumiveneet jalassaan joen yli. Olin kyllä hieman kateellinen...

Pysähdyimme 6 kilometriä ennen parkkipaikkaa vielä syömään viimeiset nuudelit ja kuvasimme kiireettöminä ruskaa.

Kevon reitti on tosiaan raskas, enkä yhden yönkään perusteella suosittele sitä kenellekään joka ei ole tottunut rinkan kantamiseen/vaeltamiseen. Maasto on kivikkoista ja raskas kulkea (ainakin ennen yöpymispaikkaa oli muutamat rautaiset askelmat hakattu kallioon ja tukiköysi oli katkennut...) Kallioilla kannattaa olla erityisen varovainen.

Mutta kaiken kaikkiaan Kevon reissu oli mahtava ja piristävä kokemus vaikka jalat ovatkin kipeät jo toista viikkoa...

Mikä siinä on, kun olkona lehdet tippuu puusta ja sataa - mulla tekee vielä enemmän mieli lähtä retkeilemään?