Vierailtiin Njuohkarin Seitakivellä elokuun alussa. Vaikka monen monta kertaa ollaan huristeltu kyseisen paikan ohitse, ei olla koskaan aikaisemmin muistettu pysähtyä kiven kohdalle. J:tä ei kivi paljoa kiinnostanut (liekö tutkinut sitä koko lapsuutensa...), mutta itse pyörin tovin sen ympärillä ja etsin merkkejä aikaisempien ihmettelijöiden jättämistä lahjoista. Kiven alta löytyi 10- senttinen ja isomman kiven juurelta poronsarvia. Itselläni ei sattunut olemaan matkassa mitään jumalille jätettävää.
Seitakiviä/muita muinaisia pyhiä paikkoja on käytetty saamelaisen muinaisuskon harjoituspaikkoina, jonne on uhrattu erilaisia luonnontuotteita. Vastalahjaksi uskottiin saavan terveyttä ja menestystä elinkeinon harrastamisessa. Seitakiviä on valittu pyhiksi paikoiksi niiden ulkoisen muodon vuoksi, yleensä maisemasta helposti erottuvat ja erikoisemmat kivet/kalliot ovat toimineet muinaisina pyhinä paikkoina.
Mielestäni kivi muistuttaa etäisesti joko kotkan tai karhun päätä. Tai norpan, riippuu kuinka kauan kiveä tuijottaa ja antaa mielikuvituksen lentää.
Seitakivi löytyy Njuohkarin porokämppien itäpuolelta, ovelasti koivikossa piilotellen. Njállavaarasta Seitakivelle pääsee kätevästi mönkijäuraa myöten, joko vaeltaen, maastopyörällä tai maastoajoneuvolla. Matkaa kivelle kertyy Njállavaarasta n. 20-25 kilometriä.
Njuohkarin alue kannattaa Seitakiven lisäksi muutenkin koluta läpi vaellusmielessä, maisemat ovat upeat sekä kalavesiä riittää runsaasti. Soiden ystävät löytävät alueelta runsaasti kosteita alueita, sekä marjastajille alue tarjoaa hillaa että mustikkaa.
Heh, mie vaan pakoilen koulujuttuja blogin parissa. Hyvää alkavaa viikkoa!
