lauantai 12. tammikuuta 2013

Luonto-ohjaajan alasta kiinnostuneille!


LUONN10 Asikkalasta, Seitsemisen vaellus


Lapin ammattiopisto, luonto-ohjaaja
Koulutuskeskus Salpaus, luonto-ohjaaja

Suomen ympäristöopetus - voit etsiä lähimmän koulutuskeskuksesi josta ala löytyy :)



Kirjoitanpa nyt hieman omia kokemuksia luonto-ohjaajan peruskoulutuksesta jota opiskelen itse nyt viimeistä vuotta. Henkilökohtaisesti Asikkalaan hakeminen ja lukion keskeyttäminen on ollut elämäni paras päätös tähän asti. Opiskelun kautta oon tutustunut moniin mahtaviin ihmisiin ja päässyt matkustelemaan ympäri Suomea. Sekin tietenkin riippuu, minne hakee työssäoppimaan ja kuinka oma-aloitteinen on.

Oma tarkoitukseni oli aluksi ruveta vaelluksenohjaajaksi. Mutta jo haastattelussa kävi ilmi, ettei sillä tule pärjäämään koska suomessa on yksinkertaisesti niin helpot reitit etteivät ihmiset osta oppaita Suomensisäisille reissuilleen. Onneksi tässä vuosien varrella on selvinnyt että muutakin voi tehdä. Taustana eräilystä minulla oli pitkäaikainen partioharrastaminen ja viihdyin muutenkin paljon metsissä.



Vesipelastuskurssi, Eräkuksa oli messissä kuvaamassa jaksoa.

1&2 vuosina opiskelin siis Koulutuskeskus Salpauksella. Opintosuunnitelmaa on nyt hieman muutettu, mutta Asikkalassa ehdittiin kokea kolmen päivän pikkuvaellus Seitsemiseen, viikon syysvaellus Ylläkselle, talvivaellus Saimaalle ja monia erinäisiä retkeilyreittien kunnostusreissuja Asikkalan lähistöllä. Vaellusreissuilla oon itse oppinut lukemaan karttaa paljon paremmin ja rinkan kantamisesta on tullut rutiini. Myös paljon hyödyllisiä erätaitoja on tullu opittua!




Koska meille opetettiin raivaussahojen, moottorisahan ja monien muiden ulkorakentamisessa käytettävien välineiden käyttö olen saanut jo kahtena kesänä kesätöitä ulkohommista. Konehallitunneilla käsiteltiin myös traktoreita, mönkiöitä ja moottorikelkkoja. Ja niiden huollot, tietenkin.

Ulkoilureittien rakentamista
 
Retkiruokien laittoa harjoiteltiin, pidettiin paripäiväinen valokuvausreissu kehitysvammaisille apuvälineitä käyttäen, olin mukana messukurssilla jolla mainostettiin meidän alaa (hehee, varmaan siksi teen sitä vieläkin...) ja käytiin kokeilemassa kiipeilyä.

Asikkalan avoimet ovet, harjoitusyritystoimintaa
Asikkalassa meillä oli myös harjoitusyritys ja järjestettiin ryhmille lumikenkäilyä, hiihtoa, luontoretkiä, eräruokailua ja melontaa. Kurssi oli hyvää harjoitusta tuleville työssäoppimisille.

Tämmöstä tää on parhaimillaan :)

Työssäoppimisissa olen ollut vaikka missä- Trekki Oy:llä joka myy vaellustarvikkeita viihdyin kuukauden ja sitten lähdin ensimmäistä kertaa Lappiin Erähotelli Nellimiin kauden alussa kuukaudeksi jokapaikan höyläksi. Toisella kerralla lähdin myös Nellimiin ja kuukauden tein ohjaajan töitä lumikenkä-, hiihto-, sekä moottorikelkkasafareilla. Siellä sitä viimeistään tajusi, miksi sitä tahtoo isona ruveta. (=safariopas)

Saimaan hiihtovaellus, kokeiltiin myös retkiluistelua


Telttakammoisille vähän hankalampi ala.

Työssäoppimaan voi mennä myös huskyfirmoihin, luontotaloille tai ulkoilureittejä rakentamaan Metsähallitukselle.

Sitten vaihdoin koulua Rovaniemelle Lapin ammattiopistoon. Syytä ei oikeastaan ollut, halusin vain muutta kauas pois pohjoisiin (ja päädyin Kemiin, vou). Rovaniemellä en oikeastaan koulussa tehnyt mitään. Suoritin viimeisen vaelluksen eräoppaiden kanssa Lemmenjoella, olin avustajana uusien luonto-ohjaajien ensimmäisellä metsäreissulla Korouomassa ja seikkailin Itävaltalaisten vaihto-oppilaiden kanssa. Kuukauden olin työssäoppimassa Erätukulla ja viimeinkin pääsin Kemiin työssäoppimaan Lapponialle jossa oon viihtynyt oikein hyvin.

Lemmenjoen vaellus

Parhaimmillaan on oikein nannaa!

Opiskelun huonoja puolia... Ehkä se, jos opiskelee Etelä-Suomessa työssäoppimispaikkoja on vähän. Työllistyminenkin kohdistuu pääosin Lappiin.  Enpä muuta keksi, hakekaa ihmeessä rohkeasti jos ala pikkusenkaan kiinnostaa!

Kyselkää vapaasti jos joku jäi kaivertamaan mieltä :)

Suurinosa kuvista on entisten luokkalaisten  tai opettajan ottamia.

torstai 3. tammikuuta 2013

UV13

 
 
Uutena vuotena oltiin opasporukalla järkkäämässä keittiötyöntekijöiden seurana Kivaloiden uuden vuoden bileitä. Tehtiin tulia kotaan ja järjesteltiin omia rasteja. Samsungi toimi shamaanina ja K tinanvalajasaamelaisena. Ite hilluin alueella valokuvaajana saamelaisvehkeissä, kyllä kelpas!
 
 
 
Samsungi uskottavana shamaanina, ottakee likat yhteyttä!
 
Meillä oli onneks opasporukalla paljon aikaa istua kodassa ja viettää yhteistä luppoaikaa. Samsungi jakoi lähes jokaiselle ulkomaalaiselle asiakkaalle pienet poronluusta vestetyt kuksakorut.
 
 
 
Asiakkaille oli myös varattu sky lanterneja (suomeksi ?) joita sitten läheteltiin porukalla ilmaan. Harmi, että pihalla tuli sen verran että pallojen lämmittäminen tulella vei kauan aikaa. Kolme kappaletta päätyi puuhun palamaan...
 
 
 
 
Ilotulitus oli aivan mahtava, ja itkin hunajaa kameran kanssa säätäessä. Harmi, että koko posauttelu tuli niin yllätyksenä, etten ehtinyt laitella kunnon asetuksia kameraan.
 
Vaikka koko uuden vuoden bilettäminen asiakkaiden seassa oli mahtavaa, ja seuraavana päivänä tuli kamalasti kehuja ja kiitosta itellä ei ollut ollenkaan semmoista juhlafiilistä. Uuden vuoden lupaudeksi lupasin sen, etten kolmeen kuukauteen syö karkkia. Suklaahan ei ole karkkia...
 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013 JOKAISELLE LUKIJALLE!