perjantai 18. joulukuuta 2015

Minusta


1. kesällä mun lenkkeilyt kohdistuu pääosin metsään tai tunturiin. Tunnin lenkki saattaa venähtää pidemmäksi koska lähes aina poikkeuksetta poikkean polulta/ lähden laskeutumaan kotiin uusista paikoista jotka usein osoittautuu huonoiksi valinnoiksi...

2. Ennen unohtelin kotiin kameran muistikorttia. Nykyään akku on lähes aina kotona. Tai se pidike millä kamera kiinnitetään kolmijalkaan on zoomiputkessa kiinni. Tai akku on muuten vaan lataamatta.



3. Pelkään ulkohuusseja. Mulla on aina jokin lamppu mukana jolla tsekkaan huussin perusteellisesti. Eihän sitä koskaan tiedä mitä siellä vaanii...? Tämäkin juontuu jostain lapsuuden Aulangon reissusta jossa pelkäsin että huussin sisällä on karhu.

4. Joskus pienikin rapina sa mut pelkäämään karhua. Sitten sitä hipsitäänkin nopeinta reittiä kotiin. Tai jos koira saa vainun jostain, se ei voi olla hirvi tai mikään muu sarvellinen...

5. Mulla on jatkuvasti uusia vaellussuunnitelmia mielessä. Tällä hetkellä haaveilen hiihtovaelluksesta ja ensi kesän parin yön yksinvaelluksesta. Valoisaan aikaan totta kai, mun vainoharhailu ei kestäis yksinäisiä pimeitä öitä.

6. Pelkään pimeää. Oon lopettanut kokonaan kauhuleffojen katsomisen koska pari revontulireissua on päätynyt siihen kun pakkaan kamat kauhuissani autoon ja kaasutan paikalta pois.



Okei oon mie vissiin hieman vainoharhainen.

Kuvat otettu torstaina lähimetsästä. Autoa en kuulemma saanut käynnistää pakkasen takia eikä kelkkakaan käynnistynyt lukuisista yrityksistä huolimatta...

lauantai 12. joulukuuta 2015

Vuoden ensimmäinen


Mie voisin nimetä kaikki postaukset tyylillä "kaamos", "talvi", "revontulet" jne. En oo ollenkaan luova otsikoiden suhteen. 

Mutta kuten otsikkokin kertoo, vuoden ensimmäinen kelkkailu koitti tänään. Hurautin kyliltä Ailikkaalle. Mulla on tullu kauhia kammo yksin ajamiseen ja heti kun tuntui että kelkka oli jäädä jumiin (= oikeasti ei mitään mahdollisuuksia) käännyin reitiltä.  

Oonkin jo tilannu tälle talvelta J:ltä kunnon umpisen ajoharjoituksen ja toivottavasti päästäis huristeleen ja pian! Onneksi täällä ei ole paljoa lunta useamman tunturin päällä niin pystyn huristelemaan yksin tutuissa ja turvallisissa maisemissa.

Kuvat on kuvattu 12 jälkeen päivällä. Eikö olekin hämärää? Mä jätin yhdessä vaiheessa kelkan ylös ja kahlasin hangessa tunturin reunalle ja jäin hankeen istumaan varmaan 10 minuutiksi kun ihastelin maisemia.

Niin kaunista.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Sepustuksia


En tiedä mikä on asian oikea laita, mutta musta tuntuu että lunta on vähemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Muistaakseni marraskuussa me oltiin käyty jo muutaman kerran kelkkailemassa? 

Revontulia ei ole näkynyt kauheasti ja torstainakin kun olin kuvaamassa (nyt joku Utsjokelainen revontulikuvauksesta kiinnostunut huutaa HEP! ja lähtee seuraksi pönöttämään pimeään :D) lähdin aikaisin pois kun revontulet olivat pienet, utuiset ja en viihdy pimeässä yksin. Heti kun lunta saadaan vielä 20 senttiä lisää asia helpottuu kun pääsen tuohon takapihalta nousevaan Paistunturiin kelkalla ja J:kin innostuu lähtemään Kaldoaiville illalla kuvaamaan.


On tässä muutakin tehty kuin kävelty kylää ympäri, olen ollut mukana katselemassa hirven nylkyä ja eilen lihanleikkuuta. Ei ole mun juttu, vaatii aika monta katselukertaa ennen kuin suostun siihen hommaan vähääkään tuntematta etovaa oloa sisällä. Tästä syytän yläasteen bilsan tunteja jolloin piti leikata sydämiä ja rapuja...

Kauhiasti on suunnitelmia talvelle mutta jää nähtäväksi toteutuuko ne! Sukset pitäisi kaivaa varastosta ja lainata lumikengät kirjastolta (ihan mahtavaa että täällä saa lainattua ilmaiseksi lumikenkiä!) sekä vaihtaa sukset kelkkaan. 

Se piti kyllä tehdä jo viime vuonna...