Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lahti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lahti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. lokakuuta 2016

Rástegáisán päiväreissu 2

rinkat-kivi rastegaisan-päiväreissu2

Rástigáisan reissun ensimmäinen osa löytyy täältä .

Ruokailun jälkeen jätimme rinkkamme suuren, maastosta erottuvan kiven juurelle ja aloitimme kiipeämisen Rástegáisán pyöreämmälle laelle. Tätä reittiä en voi suositella kellekään, koska rinne koostuu pelkästään erikokoisista irtokivistä. Ylöspäin kiivettiin lähes koko ajan nelinkontin ja pidettiin huoli ettei askel lipeä alta. Taakseen ei kehdannut kovin montaa kertaa katsoa - oltiin niin tajuttoman korkealla!

Välillä istuttiin paikoillamme ja ihasteltiin, sekä kauhisteltiin, maisemia. Mie en itse ole koskaan ollut yhtä korkealla, ja ylhäällä siintävä huippu näytti olevan aivan liian korkealla omalle rohkeudelle.

rastegaisan-päiväreissu3 rastegaisan-päiväreissu4

Valehuippuja oli muutama, ja jokaisen kohdalla mietittiin jaksetaanko vielä ylemmäs. Jokin meikäläisen sisällä pakotti jatkamaan - ehkä se korkeanpaikan pelko oli muuttunut adrealiiniksi ja painelin menemään rinnettä ylöspäin. Me oltiin jo Rástigáisan rinteessä, enää ei ollut kiire muualle kuin huipulle. Ennen pimeäntuloa meidän täytyisi päästä vain merkatulle reitille.

rastegaisan-päiväreissu5 rastegaisan-päiväreissu6 rastegaisan-päiväreissu7

Yhtäkkiä rinne ei enää kohonnutkaan lähes pystysuunnassa ylöspäin, vaan loiveni loivenemistaan. Pysähdyttiin hetkeksi pohtimaan jatketaanko eteenpäin. Mun piti käydä katsomassa vain tunturin toiselle puolelle, mutta jatkoin vielä hieman ylös päin, aina niin pitkälle että pystyin hahmottamaan pyöreän laen huipun.

Olin hieman pettynyt Rástigáisan toispuolisiin maisemiin. Oletin maisemien olevan hieman jylhempiä, mutta pohjoisessa oli pelkkää vaaleanruskeaa tunturitasankoa. Rástigáisan oikea huippu kohosi vieressä. E:kin ilmestyi rinteestä ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Otin kiven avulla meistä yhteiskuvan ja hipsin E:n luokse, joka kertoi etsivänsä korkeinta kohtaa aktiivisuusrannekkeellaan.

rastegaisan-päiväreissu9 rastegaisan-päiväreissu91 rastegaisan-päiväreissu92 rastegaisan-päiväreissu93

Fiilisteltiin maisemia ja vuoren valloitusta aikamme. Lähdimme kulkemaan alas rinnetta varovaisesti - ylös nouseminen alastuloon verrattuna oli paljon helpompaa! Alas ei päässyt suorinta reittiä, vaan kuljettiin ristiin rastiin sivuttain. Kivet liikkuivat kenkien alla ja meinasin moneen kertaan horjahtaa, onneksi pyllähdin aina takapuolelleni. Istuskeltiin myös alastullessa ja nautittiin auringon lämmöstä.

Lopulta pääsimme viimeinkin tasaiselle maalle. Taakse päin katsoessa en millään meinannut uskoa että olimme valloittaneet vieressä kohoavan Rástigáisán pienemmän huipun. Jalat olivat aivan muussina, mutta takaisinpäin oli kuljettava vielä monia kilometrejä.

rastegaisan-päiväreissu94 rastegaisan-päiväreissu1

Istuimme vielä tovin rinkkojen luona teestä sekä eväistä nauttien. Lähdimme kulkemaan korkealta näkynyttä joenpohjaa kohti, josta oikaisimme reilusti merkatulle reitille. Maasto koostui pienemmistä ojista kuin menomatkalla, ja ilmakin alkoi viiletä auringon kadotessa näkyvistä. 

Olo oli ihmeellisen energinen verrattuna päivän koitokseen. Olin tyytyväinen itseeni- en olisi ikinä uskonut selviytyväni noin rankasta päiväreissusta.

Vastaan merkityllä polulla meitä tuli Norjalaisia metsästäjiä, joiden kanssa E vaihtoi kuulumiset. Polku tuntui paljon pidemmältä kuin tullessa, ja väsymys alkoi painaa molempien mieltä. Haaveltiin leivonnaisista ja pohdittiin retkeilyvarusteiden eroja. 

Molemmat ylitimme Dárjoen kengät jalassa, enää ei jaksettu alkaa riisumaan niitä pois kun olimme lähellä parkkipaikkaa. Onnekseni vaelluskenkäni eivät päästäneet vettä ollenkaan sisään. Ohitsemme kiiti vielä muutama Norjalainen metsästäjä, ja saavuimme parkkipaikalle ennen auringonlaskua. 

Rástegáisán reissuun meillä meni 9h + tauot ja ajot. Kuljimme 21 kilometriä. Suosittelen yöpymään yhden yön Rástigáisán lähettyvillä, etenkin jos aikoo mennä merkattua reittiä. Pyöreän laen valloitusta en suosittele sen rinteen vaarallisuuden vuoksi. Alueelle voi hiihtää tai lumikenkäillä kevät-talvesta, lumettomaan aikaan sinne kannattaa suunnata loppukesästä - Rástigáisá on lumihuippuinen suurimman osan kesästä. 

Mulla meni Rástigáisán reissusta hartijat niin juntturaan että hoitelen niitä vielä kuukauden reissun jälkeenkin. Joka tapauksessa, vielä jonain kesänä palaan tunturille valloittamaan sen oikean huipun!


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Luonto-ohjaajan pk -DONE

luonto-ohjaajat 3kpl vasemmalla ja loput luonnonvaratuottajia, ympäristöneuvojia, puutarhanhoitajia, poronhoitajia...

Kolme vuotta, kaksi eri koulua ja tässä sitä ollaan- todistus kädessä ja hymy korvissa!

No ei kyllä ole. Viime yö oli kamalin laatuaan, kiitos kissan jota vihaan tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta. Majapaikka vaihtui keittiönlattialta kylppäriin ja sieltä takaisin, oli älyttömän kuuma, kissa teurasti pääsiäistipuja ja potki pöytää, aamulla laskin nukkuneeni kolmisen tuntia ja läpsyttelin koomassa zombieta muistuttavana olentona Jokiväylälle naapuriin valmistujaisiin.

etsi kissa
Ja mun ruusukin oli katkennut päästä. Hei, kiitti! Muuten kyllä olen onnellinen ja ylpeä itsestäni, valmistuinhan sentään unelmieni ammattiin. Ja todistuskin oli hyvä, moottorikelkka mainittu!

Mutta mitäs tästä kaikesta jäi käteen?

Seitseminen -10

Koulutuskeskus Salpaus, Asikkala, Mummolan takapiha
Luonn10pla+yla, paras luokka ikinä. Huumoria riitti! Ja tietenkin maailman paras omaope Hanna :)


Moottorisahan (krhmm...), raivaussahan, mönkijän, traktorin (KRHRM... joku ajoi halkosilppurin yli) ja kelkan käyttö handlaantui kahden ensimmäisen vuoden aikana. Rakkaudesta raivaussahaa kohtaan tienasin kahdet kesätyöt.



Melonnan alkeet tuli opeteltua. Kiipeilyä kokeilin kerran, ei todellakaan ollut mun juttu. Löysin itsestäni piilossa olleen korkeanpaikan kammon.



Tuli koettua monia asioita, joita ei ilman koulutusta olisi päässyt kokeilemaan. Itse en ollut mukana vesipelastuksessa muuten kuin katsojana, mutta Sampo- jäänmurtajasafarit jäävät ikuisesti mieleen.



Poronhoito ja feikkisaamelaisena hyppely. Käsi ylös, kuinka moni on pienen elämänsä aikana päässyt näitäkin kokemaan ? Löysin itselleni ainakin seuraavan unelma-ammatin :).




Kelkkailu, vaellukset, teltassa yöpyminen vaikka missä... Monia erilaisia asioita mistä on jäänyt paljon hyviä muistoja ja taitoja mieleen. Kylmän suhteen oma mukavuusaste tuli ylitettyä moneen otteeseen - nyt tiedän mikä on oikeasti kylmä, ja miltä tuntuu kun tunto nilkasta alaspäin katoaa jalasta kesken ajon. Lumihangessa makuupussilla nukkuminen (Plask- partio sm) tuli myös koettua.

punaposki kohtalokkaalla Pallaksen reissulla...

Olihan niitä huonojakin hetkiä, mutta ei niitäkään korvaisi millään. Monet itkut ja raivarit tuli reissuilla koettua mutta nykyään osaan jo ennalta varautua syömällä oikein reissujen aikana ja niitä ennen sekä varautua tilanteisiin oikeilla varusteilla.

Miksi te valmistuitte tänään?
Kysymyksiä luonto-ohjaajan alasta? :)

Hyvää kesälomaa teille, jotka pääsette sitä onnellisesti viettämään!
pst. tänään tai huomenna kohti Utsjokea!