Tunturissa raikuu |||

Ja jälleen kuvia toissa-toissa-viikonlopulta jolloin oltiin tunturissa pilkillä ja ajelemassa. 

J otti itselleen maaliskuuksi kesäloman (kyllä!) niin päästään koko pienen perheen kanssa pilkille, nyt kun kelitkin alkaa olemaan keväisemmät. Pikkupoikakin täyttää alle kuukauden päästä vuoden, hui! Paitsi että mun mammalomailu loppuu viimein ja aloitan työt terveyskeskuksella. Jep. Huhtikuussa aloitan lähihoitajan oppisopimuskoulutuksen!

Jep, minä, luonto-ohjaajaksi opiskellut vaihdan alaa. Miksikö? Yksinkertaisesti oppaan töitä ei ole ollut tarjolla ja nyt kun meillä on pieni perhekin pitkä-aikainen työ on ajankohtaisempaa- sesonkityö ei sovellu hyvin pienen lapsen elämään.

Mutta alan vaihdos ei vaikuta mitenkään blogin pitoon tai luonnossa harhailuun. Luonto-ohjaajan koulutuksessa on se hyvä puoli että siitä on hyötyä myös harrastuksissa. Ja mulla on pieniä suunnitelmia jo ensi talvelle, toivottavasti ne toteutuvat!

Tunturissa raikuu |

Viikonloppuun mahtui lukematon määrä kalaa, iloa ja hankeen uppoamisia. Vaikka tosissaan saatiin kaivella rekeä uppohangesta pois useampia kertoja, tai odoteltiin Petriksen kanssa kylmissämme pilkkopimeässä J:tä reittiä raivaamasta Vuokulijärven* jäällä reissu oli pelkkää lomaa.

Voisko joku viedä mut heti takaisin?

*oikeinkirjoitus

Lumikenkäreissu, onnistunut sellainen

Eilinen lumikenkäreissu oli kaikin puolin onnistunut. Sää oli mitä mahtavin, mutta kaamoksen ajan hämärässä tallustelleena tuli arvioitua valon kirkkaus huonosti ja luotin automaattiasetuksiin. Virhe, kuvat näyttivät upeilta kameran näytöltä, mutta auta armias kun latasin kuvan Picasaan... 

Tämä reissu oli todellakin viimeinen kun käytän automaattiasetuksia. Oon turhan laiska ollut käsisäätöjen kanssa. Jotkut kuvista sai onneksi pelastettua Lightroomin avulla.

Mulla oli kans uusi kameranrunko testissä.
Sen ominaisuudet ei todellakaan pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa...

Kyllä täällä tarkenee?

#puhkipalaneet

Vautsi mitä auringonnousuja (vaikka aurinko ilmestyykin taivaalle vasta ensi viikolla) näinä pakkaspäivinä onkaan ollut! Oon tuskastellu jo aiemminkin miksen saa suht ok- kuvia kameralla auringonnousuista ja laskuista. Mies taas vaihteeksi sääteli ja leikki kameralla eilen ja hoksasi "auto ISO":n ja sääti sen pois päältä - tadaa, kuvista tuli heti paljon parempia! Miksihän tuollainen on edes ollut kamerassa päällä? Onkohan se sitten vaikuttanut myös revontulikuviin?

Huomiseksi on luvattu jo paljon leudonpaa joten aion lähteä Kalkujoen laavulle heti aamusta kuvaamaan auringonnousua ja lumisia maisemia. Ylös menee jo kelkkareitti, joten retkestä tulee tuskin kauhean raskas.

Vois joskus lueskella sen kameran ohjekirjan läpi t. omistanut Nikonin jo kolme vuotta

No se to do- lista

Okei, kyllä mä sittenkin kirjoitan listan asioista jotka ehkä aion toteuttaa tammi-huhtikuun aikana. Näiden toteuttamismahdollisuudet riippuvat vapaasta ajasta, lapsesta ja seurasta. Joitain reissuja en tahdo yksin tehdä, joten vapaa-ehtoiset koekaniinit (tutut ja tuntemattomat) ilmoittautukaa!

1. Lumikenkäreissu Kalkujoelle 

Jos on hyvä tuuri, laavulle menee jo valmiiksi poljettu lumikenkäura! Tämän ajattelin suorittaa tämän viikon aikana. 

2. Lumikenkäreissu Ellinpolulle

Täälläkin taitaa mennä kenkäura :D taidan tehdä omani ettei mene liian helpoksi. Tulistelua ja eväiden syöntiä tiedossa.

3. Hiihtäminen
Tämä edellyttää uusien siteiden ostamisen. NNN- siteitä ei tahtonut löytää mistään, onko myyntiä vähennetty etelässä vai onko tuo yleisestikin suosittu suksiside?

Joka tapauksessa suunnitelmissa on hiihdellä keväthangilla Paistunturille ja yöpyä autiotuvassa. Eräsuksiakin etsiskelen, niillä reissu taittuisi varmasti paremmin kuin kelkkauraa hiihdellen murtomailla.

4. Revontulikuvaus

Joka talven the juttu, mutta tänä talvena keskityn siihen tosissaan. Uudet paikat ja pimeänpelon voittaminen.

5. Kaldoaivi

Mun talviharrastukset tuppaa keskittymään Paistunturin puoleiseen ryteikköön joten täytyy kehitellä jonkinmoinen reissu tännekin. Pilkkireissut tulee tänne varmasti tehtyä. 

Ja viimeisin, lupaan taas keskittyä Retkipaikka.fi - sivulle kirjoittamiseen. Käykäähän tutustumassa lukuisiin erilaisiin teksteihin ja kirjoittajiin kyseisellä retkeilyyn painoittuvalla sivustolla!

kuvat otettu kirkkotuvilta 4.1.2016

Vuoden ensimmäinen

Mie voisin nimetä kaikki postaukset tyylillä "kaamos", "talvi", "revontulet" jne. En oo ollenkaan luova otsikoiden suhteen. 

Mutta kuten otsikkokin kertoo, vuoden ensimmäinen kelkkailu koitti tänään. Hurautin kyliltä Ailikkaalle. Mulla on tullu kauhia kammo yksin ajamiseen ja heti kun tuntui että kelkka oli jäädä jumiin (= oikeasti ei mitään mahdollisuuksia) käännyin reitiltä.  

Oonkin jo tilannu tälle talvelta J:ltä kunnon umpisen ajoharjoituksen ja toivottavasti päästäis huristeleen ja pian! Onneksi täällä ei ole paljoa lunta useamman tunturin päällä niin pystyn huristelemaan yksin tutuissa ja turvallisissa maisemissa.

Kuvat on kuvattu 12 jälkeen päivällä. Eikö olekin hämärää? Mä jätin yhdessä vaiheessa kelkan ylös ja kahlasin hangessa tunturin reunalle ja jäin hankeen istumaan varmaan 10 minuutiksi kun ihastelin maisemia.

Niin kaunista.

Sepustuksia

En tiedä mikä on asian oikea laita, mutta musta tuntuu että lunta on vähemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Muistaakseni marraskuussa me oltiin käyty jo muutaman kerran kelkkailemassa? 

Revontulia ei ole näkynyt kauheasti ja torstainakin kun olin kuvaamassa (nyt joku Utsjokelainen revontulikuvauksesta kiinnostunut huutaa HEP! ja lähtee seuraksi pönöttämään pimeään :D) lähdin aikaisin pois kun revontulet olivat pienet, utuiset ja en viihdy pimeässä yksin. Heti kun lunta saadaan vielä 20 senttiä lisää asia helpottuu kun pääsen tuohon takapihalta nousevaan Paistunturiin kelkalla ja J:kin innostuu lähtemään Kaldoaiville illalla kuvaamaan.

On tässä muutakin tehty kuin kävelty kylää ympäri, olen ollut mukana katselemassa hirven nylkyä ja eilen lihanleikkuuta. Ei ole mun juttu, vaatii aika monta katselukertaa ennen kuin suostun siihen hommaan vähääkään tuntematta etovaa oloa sisällä. Tästä syytän yläasteen bilsan tunteja jolloin piti leikata sydämiä ja rapuja...

Kauhiasti on suunnitelmia talvelle mutta jää nähtäväksi toteutuuko ne! Sukset pitäisi kaivaa varastosta ja lainata lumikengät kirjastolta (ihan mahtavaa että täällä saa lainattua ilmaiseksi lumikenkiä!) sekä vaihtaa sukset kelkkaan. 

Se piti kyllä tehdä jo viime vuonna...

Kaamos

Auringonnousu tänään 11:24. Auringonlasku tänään 12:33. Päivän pituus on 1 h 9 min.

- ilmatieteen laitos

Kaamos tekee tuloaan. En tiedä näkyykö aurinko enää tunturien takaa kylille kun on ollut niin pilvistä.

Viikonloppuna pakkasta oli - 24 C. Ja me käytiin tunturissa kun asteita oli hieman vähemmän, hyi. Kauankohan kestää että tähän kylmyyteen tottuu taas?

Lisää lunta tänne kyllä kaivattaisiin! Vielä ei uskalla kelkalla lähteä tunturiin.

Kuvat Kaldoaivilta.

PARKINGLOT PARTY

Pohjois-saamen kielikurssin jälkeen on hyvä poiketa keskelle ei mitään parkkiskuvaamaan revontulia.

Mie en tajua, suurinosa kuvista oli törkeän tummia vaikka omasta mielestä asetukset oli just bueno. Kai sitä pitää alkaa kikkailemaan otsalampun kanssa että sais edes jotenkin kunnon kuvia.

Tai sitten oon itsekriittinen.

Marraskuinen vuorokausi

09:15

13:00

20:30

Aurinko nousee 9:39 ja laskee 14:11. Päivän pituus on 4h 32min. - ilmatieteenlaitos

No huijasin nyt sen verran että kuvista viimeiset otettu eilen.

You get the idea.

Kaamos, polaariyö, Skábma

Kaamos, mun lemppariaihe.

Musta on jännää, että etelässäkin puhutaan kaamoksesta ja sen vaikutuksista. Vaikka onhan sielläkin kieltämättä pimeää ja synkkää, etenkin jos sattuu olemaan lumeton talvi (ja se vasta onkin kamalaa, perun sanani). Ja jokaiseen tuo kylmä, pimeä ajanjakso vaikuttaa erilälailla.

14.12.2013

Viime vuosi oli mun ensimmäinen The Kaamoksessa. Inarissa kaamos alkaa abouttiarallaa 3.12 ja loppuu 11.1 tienoilla (linkki). Aluksi auringon säteet jaksavat vielä paistaa tuntureiden takaa, mutta lopulta niitäkään ei enää näy.

14.12.2013

En edes tiennyt kaamoksesta sitä että koko aurinkoa ei edes näy kahteen kuukauteen taivaalla. Siis sitä palloa. Oli suoraansanottuna mahtavaa kun aurinko ensimmäistä kertaa jaksoi kivuta pariksi tunniksi taivaalle valaisemaan pimeyttä.

14.12.2013

Pahimmillaan hämärää aikaa, eli valoisinta oli 11-13 välillä. Tuo aika meni usein töissä istuessa ja aamulla töihin lähtiessä oli pilkkopimeää ja samoin kotiin palattaessa.

tammikuu -14

Näissä kuvissa näkyy jo hieman auringonvaloa. Tammikuusa vietettiin viikko erämaassa ja käytettiin koko valoisa aika ulkona hiippailuun ja aina ennen pimeää oli kiire takaisin majoitukselle. 

Eniten kaamoksessa harmitti auringon luoman kimalluksen puute lumessa. Etelässä oli monia kauniita pakkasaamuja jolloin lumi kimmeltää kauniina. Täällä niitä ei ole kuin maaliskuussa. 

Tämä on otettu 11-14 aikoihin tammikuussa tunturin laelta.

Muhun kaamos vaikutti väsyttävästi ja koin pientä alakuloisuutta. Asiaan saattoi tietenkin vaikuttaa 8 päivän työputket, ainainen 48 kilometrin suuntaansa ajelu ja vapaa-ajan puute. 

Ehkä mun kaamosvihaa pahensi tien laidalla kyttäävät hirvet ja mysteeriporo, joka kuukauden ajan tuli tien laidalla vastaan. Valkoinen poro pimeydessä on oikeasti jotain niin pelottavaa. 

Ja tietenkin se ajomatkojen yksinäisyys. Mysteeriporo, hirvet ja pimeys yhdistettynä toi jokaiselle ajomatkalle oman pienen jännityksensä. (Ottakaa huomioon ettei Suomen pohjoisimmalla tieosuudella ole katuvaloja.)

Tulevaan kaamokseen varaudun tällä kertaa paremmin. Viime talvena en ehtinyt työpäivinä ulkoilemaankaan kunnolla ja nyt kun on koira ulos lähtöön on pienempi kynnys.

Ja nyt kun on oma kelkka voidaan J:n kanssa paneutua kunnolla revontulikuvaukseen kun kuvauspaikoille pääseminen on helpompaa.

Muille kaamosmurehtijoille voisin suositella myös ulkoilua, mielen korkealla pitämistä ja harrastamista - olkoon vaikka sukkien kutomista tai lentopalloa. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten kanssa oleskelu ja jutustelu. Yksin ei kannata jäädä.

Maaliskuussa aurinko paistaakin jo täydeltä taivaalta ja laskeutumattoman auringon aika alkaa :--)

Mie muuten tykkään enemmän kaamoksesta kuin 24/7 auringosta. Kaamoksella saa sentään nukutuksi.