maanantai 13. tammikuuta 2014

Hiljaisuus.



Täysi hiljaisuus.


Ainoa ääni, joka tunturissa kuuluu on tuuli, puhe ja moottorikelkan hurina.




Kylmä. Viileä tuuli puhaltaa kasvoille ja saa posket kipristymään.





Aurinko ja kuu. Kaamos alkaa lähestymään loppuaan.




Ei revontulia. Vain kuu valaisi yötä Kaldoaivin erämaassa.



Tunturin laella koskematon lumi makasi varpujen ja kivikoiden päällä.





Kahdestaan tunturissa. Ihan yksin. Pimeässä vain kameran kanssa lumihangessa seisoessa pisti miettimään, että onneksi maailmassa on vielä lukuisa paikkoja jonne valosaaste, moottoriteiden hälinä ja roska ei ylety.

Nuo neljä päivää erämaassa teki hyvää arjelle, tällä hetkellä asteita on -29 ja pitäisi lähtä kävellen kauppaan hakemaan villalankaa ja uusia puikkoja.

Koska autot ei käynnisty.

Luksusta.