perjantai 10. huhtikuuta 2015

Tunturiseikkailua



Lähdimmä taas koko porukalla tunturiin testaamaan upeita DIY- rekiä jotka J ja tämän isä pistivät kasaan talven aikana. 

Utsjoella aurinko on lämmittänyt kansalaisia mukavasti koko pääsiäisviikon ajan, mutta viimeöinen pakkanen teki tehtävänsä ja reet jouduttiin vetämään vuorotellen J:n isän kelkalla rinteen jyrkin kohta ylös... Okei, isomman reen ylösvetoon tarvittiin kaksi kelkkaa.



Tämä reissu oli pikkupoitsulle toinen. Kun J:n kanssa seikkailtiin Barik- tuntureilla poika nukkui vaunukopassa (toppapuku päällä, lampaantaljan ja makuupussin kera, oli kyllä lämmin kaveri!) reessä appien valvonnassa.




Alla- Barikilla ihasteltiin Norjan puolen Rastigaissoja ja ajeltiin tunturin korkeimmalle kohdalle josta löydettiin kaatunut hirvenkyttäyspiste. Sitä ihmetellessä kuultiin kummun takaa outo narina ja lähdettiin sitä tutkimaan kävellen. 


Minä jo intopiukeena odotin kummun takaa paljastuvan jotain siistiä, mutta J pongasi jo kaukaa hangella nököttävän kiirunan. Kaveri oli sen verran kaukana ja lähti vielä karkuunkin, etten saanut siitä kunnon kuvaa...




Jäkelvelle palattuamme paisteltiin nuotiolla kyrsää ja pilkittiin. Jo pääsiäisenä tunturissa ollessa  (kameran akku jäi kotia...) ihmeteltiin jänniä jälkiä lumihangessa ja nyt löydettiin täysin samanlaiset, mutta pienemmät. J:n isä tunnisti jälkien kuuluvan ahmalle! 



Kotiin päin ajeltaessa pysähdyttiin vielä kuvaamaan Tenoa. 

Mulla oli mukana molemmat objektiivit ja vitsi oon pettynyt näihin kuviin. Niin mitäänsanomattomia viime vuoden kevään kuviin verrattuina. En tiedä onko laajakuvan laatu huonontunut vai onko vika asetuksissa...



Postauksen tekstikin on hieman tönkköä, syytetään siitä vähäunisia öitä.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

No se pääsiäinen




Joo, ei meikä päätynytkään villiin menoon tuntureille vaan tyydyin yksikseni pörräämään tutuilla ja turvallisilla reiteillä. 

Nimittäin kelkka ei oo enää se siisti ja upea menopeli, vaan olin varma että kuolo koittaa ja vähintään vedän katolleni tasaisella. Jokainen vähäänkään kaltevampi kohta hangessa meinas varmaa kaatumista ja 20km/h vauhti vastasi omassa pienessä mielessä 120km/h:n vauhtia. Ainakin.

Näytin siis varmasti eksyneeltä pululta keskellä siltaa asfaltilla kun en edes jääreittiä uskaltanut käyttää joen ylitykseen... Paitsi paluumatkalla talla pohjassa ettei varmasti hukuta!



Tänään rohkaistuin ajamaan Paistunturin puolelle. Suunnitelmissa oli löytää tunturi jolla viimekin vuonna oli tokallinen poroja.



Ja siellähän ne pahaa aavistamattomat kaverit oli. Muutama tuli jopa läheltä ihmettelemään.


Näin läheltä...



Etummaisella oli edeltävän illan meikitkin naamassa.


Niin että tälläinen päästäisen alku. 

Huomenna lähdetään koko porukalla Kaldoaivin puolelle pilkille. Saa nähä mitä siitäkin tulee...