Taaperon talvivarusteet

Meidän perhe ulkoilee paljon ja joka säällä. Ollaan molemmat J:n kanssa ulkoiltu koko lapsuutemme ja meistä on hienoa antaa myös omille lapsillemme kunnon ulkoilumahdollisuudet niin luonnon kuin varusteiden kautta.

Meillä on käynyt hyvä mäihä pojan vaatteiden kanssa. Olen ostanut vain merinovillalapaset ja kaulurin uusina. Ostamme vaatteet niiden laadun ja käytetävyyden perusteella, emme merkin. Käytettynä ostetut vaatteet voivat olla yhtä hyviä kuin upouudet, itsekin käytän paljon käytettynä ostettuja ulkoiluvaatteita. Pääasia että ne ovat ehjät ja oikein pidetyt. 

Mitä taaperolle päälle talvikeleihin?

Alimpaan kerrokseen puemme sään perusteella joko fleecet tai villahaalarin, rekikyytiin ja koville pakkasille molemmat. Alimpaan kerrokseen tulee joko body + sukkikset tai body + pitkähihainen + sukkahousut + collegehousut ja jotkut edellä mainitut kerrastot. Merinovilla on lämmin vaihtoehto puuvillalle, eikä kutita niin kuin normaali villa.

Taaperon pukeutumisessa tärkeintä on että liikkuminen on helppoa ja lapsi pysyy lämpimänä sekä kuivana. Haalarin alle pitää mahtua vaatetta ja sen täytyy olla sen verran tilava että lapsi pystyy kävelemään, konttaamaan ja istumaan paksummallakin vaatekerralla. Haalari ei saa myöskään olla liian myötäilevä, vaatteiden välille on jäätävä ilmavaraa.

Meillä on käytössä Ticket Outdoorin vanhempi haalari ja olen ollut siihen todella tyytyväinen! Ja uskon että poikakin on, haalarissa on helppo liikkua, sen hihan- ja lahkeensuut ovat tiukat joten lunta ei pääse puvun sisään. Myös heijastimet ovat tässä haalarissa hyvät. Itse suosin (teko)karvahuppuja - lumisateella suurin osa lumihiutaleista jää karvoihin kiinni eivätkä lennä päin kasvoja. Haalarin lisäksi päälle voi tarvittaessa pukea Luhkan ja reen kyytiin jopa toisen haalarin, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua paikoillaan.

Päähanskoina meillä on Reiman sivulta aukeavat hanskat. Suosittelen niitä jokaiselle pienen lapsen vanhemmalle! Ei ole ehkä mitään niin ärsyttävämpää kuin yrittää saada minikokoinen peukalo paikoilleen, puhumattakaan siitä että mukana on myös tumppu... Kovemmille pakkasille hanskan sisällä on merinovillalapanen. Kakkoshanskoina meillä on vetoketjuttomat Reiman paksummat kinttaat ja Stadiumista ostetut isommat (siniset) hanskat jotka ovat kätevät rekikyytiin. Hanskoihin pätee myös sama ilmavarasääntö kuin haalariinkin. Hanskat eivät myöskään saa olla liian suuret- taapero ei saa leluista kunnon otetta ja siitäkös kiukku syntyy...

Kaulaa lämmittämään tulee kauluri. Monella lapsella jää juuri kaulan alue paljaaksi ja ihmettelenkin miksi haalareiden kaula-alue on tehty niin tiukaksi. Päähän tulee piposta riippuen merinovillainen kypärämyssy ja sen päälle pipo. Näin korvat ovat hyvin suojattu pakkaselta ja viimalta. Haaveilen myös poitsulle omasta karvalakista, mutta ovat aika tyyriitä käyttöikäänsä nähden noin pienellä...

Kenkinä meillä on Vikingit. Reilun kokoiset jotta sisään mahtuu myös villasukka. Ja tärkeää on, että villasukankin jälkeen kenkään jää tilaa! Jos kenkä on nafti, ei villasukkakaan enää riitä lämmittämään pienen jalkoja. Vikingit ovat tukevat ja vedenkestävät.

Tämä vaatemäärä voi kuulostaa hullulta, mutta havointojeni perusteella nämä ovat juuri sopiva määrä J-P:lle ulos. Toki leudoilla keleillä pärjää jo pitkälle pelkillä sisävaatteilla ja haalarilla, mutta kun asteita alkaa oleman yli -10 täytyy villahaalari kaivaa esille. On hyvä muistaa sekin, että asumme pohjoisimmassa Lapissa tuntureiden keskellä ja sääolosuhteet voivat olla enemmänkin kuin mielenkiintoiset. Toki emme vie lasta ulos kun pakkasta on yli -25 astetta tai lunta sataa vaakatasossa.

Pieneltä lapselta on hankala saada selville onko vaatetta liikaa vai liian vähän. Totta kai pieni lapsi kiukuttelee kun vaatteita on liikaa ja pidättäytyy leikkimästä ja tyytyy seisomaan paikoillaan kun niitä on liian vähän. Niskasta voi kokeilla kädellä onko lapsi lämmin vai tulikuuma ja hikinen, ja yksinkertaisesti lapaset pois ottamalla saa selville sormien tilanteen. Totta kai taapero voi myös hytistä kylmästä. Paras tapa pukeutumisen lisäksi pitää lapsi ulkona lämpimänä on liikkuminen.

Toivottavasti tästä oli jollekin apua!

Syksyn tuntua Vetsijoella

Siis miten voi sää muuttua näin äkkiä super-kesäisestä koleaksi syksyksi?

Käytiin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna kalastamassa Vetsijoella, jonne meillä on osakaskunnan luvat. Minä heiluin kameran kanssa pusikoissa J:n ja J-P:n heitellessä joella.

Me vaihdettiin kantajaa, nimittäin edeltävän päivän hillankykkiminen tuntui mulla selässä ja reisissä vielä seuraavana aamuna, joten en ottanut riskiä että vielä työviikon alkaessa mulla olis paikat aivan jumissa ja kipeänä. Niskakin oli aivan juntturassa josta aiheutui päänsärkyä. Siinä mun osalta vielä yksi miinus Manducalle, ei siis sovellu itselleni urheilullisiin suorituksiin - joihin se tuskin on suunniteltukaan.

Meidän lastenkantorinkka on ostettu kaverin äidiltä (kiitos!). Sen merkki on hieman hämärän peitossa -  reppuosassa lukee Norrheim ja hihnat ovat Deuterin. Olin positiivisesti yllättynyt saadessani rinkan käsiini kun huomasin siinä samanlaiset säätömahdollisuudet kuin omassa rinkassani. J-P viihtyy kantorinkassa niin kauan kun kantaja on liikkeessä, liian pitkistä pysähdyksistä jätkä hermostuu, alkaa kiukutella ja repiä lakkia ja hiuksia.

Kantorinkkaan saa kätevästi eväät ja hieman vaatettakin. Tarvittaessa siihen saa myös karabiineilla makuupussia ja muuta härpäkettä mukaan. Toivottavasti ensi kesänä päästään ihan oikeasti vaeltamaan pojan kanssa ja testaamaan rinkan käyttömahdollisuudet.

Mutta ei sen enempää kantorinkasta. Kun J halusi käydä hankalammassa kohdassa kalassa jäin J-P:n kanssa metsään. Virtaava vesi kiinnosti poikaa niin paljon, että koin parhaaksi lähteä syvemmälle metsään tutkimaan mustikoita. Hetken aikaa niitä ihmeteltyämme poitsu innostui itse nyppimään marjoja varvuista! Saattoi sinne suuhun muutakin mennä kuin pelkkiä marjoja, mutta eiköhän tuosta jätkästä tule mulle marjakaveri parin vuoden sisällä.

Hillareissu Kaldoaiville Manducan kanssa

Tänä kesänä töissä ja kyliltä on kuulunut paljon huhuja hillasoiden kypsymisistä. Jo heinäkuun alussa kävin skouttaamassa lähistön suoalueet ja merkitsemässä ne Sportstrackeriin muistiin. Heinäkuun viimeisellä viikolla kipusin ylös tunturiin hillankuvat silmissä kiiluen mutta sain pettyä- tunnin samoilusta käteen jäi vain kourallinen hilloja. Jotka söin turhautuneena Kalkujoen laavulla.

Toinen koitos koitti viikko ensimmäisen pettymyksen jälkeen. Otin mukaani koiran ja hiki hatussa, hyttyset silmillä kahlasimme soita läpi. Saaliina n. 2,5 dl hillaa. Jee.

Meidän piti lähteä telttailemaan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, mutta yllättävien esteiden takia päätimme lähteä pelkästään hillaan, sillä tulevana viikonloppuna olisimme joka tapauskessa lähdössä yöreissulle tunturiin.

Tämä reissu tehtiin jo vuosi sitten ostetun Manducan (rintarepun) kanssa. J-P ei tykännyt rintarepusta 6 kuukauden ikäisenä eikä kovin paljoa senkään jälkeen. Nyt, kun tuon "ison pojan" sai laitettua selkään, poika hihitteli, höpötteli ja huuteli iloisena koko reissun ajan.

Meikä sai hyvää kyykkytreeniä tuon 12 kilon painon kanssa kun hillaa riitti silmän kantamattomiin. Me jopa J:n kanssa harkittiin keskeyttämistä, mutta päätettiin jaksaa loppuun asti. Raakoja hilloja jäi vielä ensi viikolle poimittavaksi.

Manduca on suosittu kantoväline. Moni käyttää sitä aivan pikkuvauvasta asti taaperoon, mutta meillä se ei ole toiminut kuin vasta taaperoiässä. Vauva-aikana käytettiin BabyBjörnin vastaavaa 0-12kk rintareppua, joka annettiin eteenpäin ystävälle.

Minulla oli aikaisemmin ongelmia saada poika selkääni ja silloin tarvitsin J:n apua. Nyt, kun jätkä osaa jo itse istua nätisti repun pukemisen aikana laitto on helpompaa ja onnistuu jopa yksin. Alaselkäni tuli kipeäksi kantamisesta, en tiedä oliko kyykkimisellä osuutta asiaan ... :D

Jos Manducaa ja lastenkantorinkkaa pitäisi verrata toisiinsa, jatkossakin ottaisin Manducan marjametsälle mukaan., missä lapsi ei pääse heilumaan selässä pahasti kyykkiessä. Rinkka on sitten taas pidempiä ja vaativimpia kävelyreissuja varten joilla ei tule heiluttua ja kyykittyä.

Välinehuolto - nahkaiset vaelluskengät

Hyvät vaelluskengät maksavat, ja paljon. Hintansa takia niitä ei viitsisi ostaa uusia joka toinen vuosi ja jokaisen käyttökerran jälkeen niiden tunnearvo kasvaa, kuten rispaantumisen ja nahkan halkeamisen riskikin.

Mie sain Meindlin Vacuum Lady- vaelluskengät noin 4 vuotta sitten. Ostaessa myyjä lupasi niille käyttöikää jopa 10 vuotta hyvällä hoidolla.

Vähän hävettää myöntää että näiden neljän vuoden aikana oon rasvannut nuo kahdesti, vaikka mun käytöllä se pitäisi tehdä ainakin kahdesti kesässä.

Nahkaisille vaelluskengille käy mikä tahansa vesipohjainen- tai mehiläisvaha ja niille on saatavilla myös vedenhylkivyyttä lisäävää spraytä, jota itsekin aion kesäksi tilata. Vähäinen rasvaus ja sen laiminlyönti lisää nahkan kuivumista, joka aiheuttaa nahan halkeilua ja täten vedenhylkivyyden huonontumista. Myös soljet kannattaa rasvata, näin ehkäiset niiden ruostumista.

Jokaisen käyttökerran jälkeen kengät kannattaa huuhdella juoksevan veden alla, harjaa apuna käyttäen. Kengille on myös saatavilla pesuaineita.

Kuivata kengät ilman pohjallisia varjoisassa paikassa, suoralta auringonvalolta piilossa.

Kenkiä on hyvä säilyttää kuivassa, auringonvalolta suojassa.