maanantai 25. maaliskuuta 2013

Cider Sky- Northern Lights




Huonolaatuisia kakkakuvia rikkinäisen tripodin kanssa, jeah.

Kaksi viikkoa vierähti nopiaa Muotka Wilderness Lodgella. Lähdin sieltäkin aiemmin, kun ei Lapin Ammattiopistolle kelvannut mun työkokemuksen keryyttäminen. Tänks guys. Mutta, silläkin uhalla että menetän järkeni kahden itsenäisesti tehtävän matikankurssin kanssa reissu Kakslauttasiin oli succes. Mulle tarjottiin ensi talvelle töitä ! Marraskuusta lähtien seikkaillaan rempatussa safarifirmassa.

1:30 AM "mis ne revontulet on!?!!1"



Vaikka työskentelinkin 13 päivää putkeen ilman vapaita kerittiin me hauskaakin pitää. Muutaman kerran kävin yksin Saariselällä kaupoilla, kerran asiakkaiden kanssa ja S:n kanssa ajeltiin pidempää tunturireittiä hakemaan energiajuomaa... Irlantilaiset harjoittelijalikat vietiin kelkoilla baariin, lasketettiin Suomen suurin pulkkamäki alas (mä tyydyin vain ajamaan rinteen kelkalla, pulkat ei oo mun juttu...) ja mentiin sitten porukalla viettämään iltaa ennen tyttöjen lähtöä. 2h tuli nukuttua ennen töihin lähtöä, rapiaa.


13. päivä, mitkä tummat simmunaluset?


Tokalla viikolla oli mukava brittiasiakasryhmä jonka kanssa tuli lumikenkäiltyä, kiivettyä Kiilopäälle ihmettelemään revontulia (ootteks koskaan kävelly tunturia takaperin alas? Suosittelen), porofarmisafari (määki pääsin poronkyytiin! Vaikka työskentelinkin Kemissä porojen kanssa oon vaan kolmesti ajanu reellä D:) jolla niin komiasti asjoin kelkan penkkaan kun rupesin asiakasta auttamaan ja hiihdettiin. Parasta viihdettä ikinä, väsyneenä oli törkeän hankala pidätellä naurua kun isot miehetkin kaatuili tasasella....




Eilen sitten entisen luokkakaverin kanssa ajeltiin Kakslauttasista Roihin ja vihdoinkin tää on ohi. Tervtuloa terveelliset elämäntavat, 8h yöunet, raudaton vesi, liikunta ja normielämä.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Muotkan Maja - Wilderness Lodge





Ihanaa, mahtavaa, upeaa...

Oon jo aiemminkin ylistänyt Lappia mun blogissa, mut täällää on vaan niin mahtava olla. Pelkät maisemat saa fiiliksen korkealle.

Muotkan Maja on siis viime vuotisen top- paikkani uusi kohde. Hotellitoimintaa safareineen ja päivisin pidetään hiihtokahvilaa auki jossa käy monia hiihtäjiä kahvilla päivän mittaan. Maja sijaitsee parin kilometrin päässä Kakslauttasista, kelkalla 6km Kiilopäälle ja 20km Saariselälle.



Neljän päivän aikana oon pitänyt kahvilaa pystyssä. Aamulla ennen kymmentä teen munkkeja, keittelen kahvit ja valmistan kalakeiton. En oo ikinä ennen toiminut yksin missään samankaltaisessa työtehtävässä ja oon ylpeä itsestäni! Mitä nyt kassakone on mennyt muutaman kerran sekaisin virhelyönneistä, mutta eilen sain kehuja kalakeitosta jota tein elämäni ensimmäistä kertaa ja rehellisesti sanottuna pelotti tarjoilla keittoa asiakkaille. Totta kai maistelin keiton ja siinä lilluvat kalat... HUH.




Oon kans käynyt yksinäni hiihtämässä ja tokana päivänä sain lähtä käymään kaupassa Saariselällä. Upo- uudella kelkalla, kieltämättä kuumotti ajella pitkin jänkiä... Mutta ne maisemat. Tuntureita ja paljon lumikinoksia :).




Vedin eilen myös elämäni kelkkasafarin yksin! Kiilopäälle katsomaan revontulia. Hyvin meni, mukana oli tosin onneksi vain kaksi asiakasta ja yksi kelkka. Yksi penkkaanajo, mutta kelkka saatiin onneksi pelkästään peruuttamalla irti. Kahden vuoden treenaamisen jälkeen oon ihan ylpeä suorituksesta. Revontulista voisin opiskella lisää ja edelleenkin sitä itsevarmuutta pitäisi jostain kaivaa.
 
Postauksessa olevat revontulikuvat ovat Kemistä (Laadustakin huomaa, että kuvaajana olen ollut minä...). Multa loppui kamerasta akku Kiilopäällä ja asiakkaiden kameraan ei saatu oikeita asetuksia...

ps. -34C pakkasta. Hnngh

maanantai 11. maaliskuuta 2013

In action






Mulla olis sitte Kemi- seikkailu ohi, vaihdan loppukaudeksi viimevuotisen työssäoppimispaikkani uuteen kohteeseen Muotkan Majalle. Eilen pakkasin kimpsut ja kampsut, hyvästelin työkaverit ja lähdin Rovaniemelle. Nyt vielä parin tunnin ajan voi vaan istua ja nauttia kotona olosta, sitten bussi Kakslauttasiin lähtee.

Syy, miksi lähdin aiemmin oli vapaa- ajan tekemisen puute. Ja työssäoppijoita oli niin paljon että työtehtävätkin rupesivat vähenemään joten totta kai mielummin lähden tilaisuuden tullen pohjoisemmaksi harjoittelemaan. Kaikenkaikkiaan Kemi ja Lapponia Safaris oli mahtava kokemus, en kadu että valmistumiseni saattaa viivästyä koko sesongin pituisen työssäoppimisjakson takia. Tuli nimittäin opittua paljon enemmän opastamisesta kuin koulussa näiden kolmen vuoden aikana.

Sain mielestäni mukavasti vastuuta työtehtäviin ja pääsin kokemaan paljon erilaisia asiakaspalveluun liittyviä tilanteita. Ja se, että mä osaan tankata ja lisätä öljyä kelkkaan ja vaihtaa tulpat on jotain niin mahtavaa + loppupuolella en tarvinut enää jätkien apua kelkkojen käyntiin kiskomisessa. Löysin takaisin reitille pienen eksymisen jälkeen kesken yösafarin, en panikoinut ja pysäyttänyt porukkaa, osaan valjastaa porot, ruokkia ne ja muutenkin löysin koko poronhoitoalan jolle lähden seuraavaksi opiskelemaan.

Kohokohtina kaudesta voisi sanoa asiakkaiden riemun kun mentiin isolla safarilla Sampolle ja asiakkailla ei ollut hajuakaan että pääsevät laivan kyytiin, se kun aasialaisryhmä sai pilkillä paljon kalaa, jopa porukan pienimmät vetivät useamman ahvenen merestä. Ja tietenkin työkavereiden kanssa vietetyt hetket, eilinen bussin takaa-ajo kohtaus toimistotytön kanssa, Kivaloilla vietetyt hetket oppaiden kanssa, toimiston Lemon Tree- musikaalit, I:n syvälliset keskustelut perunoiden ajattelutavasta ja niiden vertaamisesta muhun... Mä tykkään.

+ En jäänyt kuin kerran kelkalla kiinni lumihankeen ja yhtä kohtaa en suostunut ajamaan ylös. Olkaa ylpeitä. Sain jopa yhden kelkan irti vesisohjosta asiakkaan kanssa !!

Kyllä musta vielä joskus tulee hyvä opas. :)