tiistai 26. helmikuuta 2013

KYSYMYSPOSTAUS

kyselkää mitä mieleen juolahtaa! Viikon päästä vastailen kysymyksiinne, jos niitä tulee mukavasti :).
 
Hyvän maun rajoissa.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kännykkälaatua safareilta


Hei, taas tämmöinen kahden postauksen pläjäys samana iltana :). Nyt, kun kerrankin on kuvia ja jaksamista viitin päivitellä tänne jotain.

Oon ollut harjoittelemassa isoilla safareilla. Mun tehtävänä on ollut toimia sivu/takaoppaana, eli varmistaa ettei kukaan jää letkasta taakse/ auttaa lähdössä ja ajon aikana pitää rivit tasaisena eli ajan liian suuriin väleihin ja johdatan jälkeen jääneet kelkat takaisin jonoon kiinni.

Hankalinta sivu/ takaoppaan työssä on tilanteiden arvioiminen. Aina en oo varma, kannattaako mun lähtä ajamaan vaikkapa letkan keskelle ja estää vaikka mahdollinen ohitustilanne. Hirveä epävarmuus iskee tahtomattakin.



Muutamilla pienemmillä safareilla oon ollut ykkösoppaana toisen oppaan valvonnassa. Ekana ajavan pitää varmistaa reitin lisäksi että vauhti pysyy asiakkaille sopivana, kukaan ei jää jälkeen ja mahdollisten vesikohtien välttäminen. Tänäänkin kahlasin sääriin asti jään päällä olevassa vedessä kun asiakaskelkka jäi sohjoon jumiin, vaikka ekana oppaana en ollutkaan.
Tulppien vaihdon osaan, mutten tiedä milloin tulpat pitäisi vaihtaa. Tänään rupesin vaihtamaan kun asiakaskelkka ei lähtenyt käyntiin ja toinen opas tuli ihmettelemään mitä säädän. Kelkka ylläripylläri lähtikin käyntiin heti ensimmäisellä vedolla.


Pilkkisafareiden vetäminen menee jo rutiinilla. Alussa asiakkaille kerrotaan pilkkimisen ja kairaamisen salat, avustetaan reikien tekemisessä, pilkkien käytössä ja kalojen ylössaannissa. Viime pilkkisafarilla opetin kalastamisen lisäksi aasialaisnuoria tekemään lumiukkoja oikeaoppisesti ja pyörittelin lumipalloja lasten kanssa :).

pikkuinen sumu ...

lumikenkäilyä Savotan kulmilla


Paljon on opittu ja vielä on paljon oppimatta. Itsevarmuutta naisoppaana pitää saada lisää, miesten kanssa työskennellessä on välillä hirveän säälittävä olo kun voimat loppuu kesken fyysisten töiden (kelkkojen parkkeeraamisessa nostelu, kelkkojen irroittaminen sohjoista, kelkkojen kyljelleen kääntäminen...) ja 19- vuotiaalla punapäällä on automaattisesti paljon vähemmän auktoriteettiä asiakkaiden silmissä kuin vanhemmalla miesoppaalla.

(onko edes ärsyttävää, kun joku vetoaa "ei sun tarvi tehdä työtä x koska oot nainen" ?)

Pikkufeministi kuittaa.

Safarifiiliksiä



 1. HUONOA

- Kolmena päivänä putkeen aamu seitsemältä kelkkalanssille (parkille) (hei muut on tehny tätä jo pidempään, rispektiä!) laittamaan kelkkoja safareita varten valmiiksi. Vaikka iltaisin on aivan kamalan väsy, paikat kipeänä ja likainen olo tää on sen arvoista. Tykkään tehdä tätä duunia vaikka välillä pitää astua pois omalta mukavuusalueelta ja todellakin tehdä jotain. Päätin, etten enää luovuta liian helpolla - vedän kelkkoja käyntiin vaikka kuinka väsynyt olo olisi ja hymyilen asiakkaille vaikka vituttaisi.

- Ärsyttää kun oon väsyneenä niin lyhytpinnainen.

- Syömiset on jotain niin kamalaa. Aamupalaksi joko ruisleipä/omena/paljon ja kaikkea/ei mitään lounaaksi keittoa/pizzaa/kebabia/ salaattia/ei mitään, illalliseksi leipää/hedelmiä/edellä mainituista jotain tai makeaa ja iltapalaksi harvemmin mitään, koska illallinen on niin myöhään. Kaipaan säännöllisiä ruoka-aikoja!

- Liikunnan  vähyys. Normaalisti käyn joka päivä lenkillä, täällä ulkotyöskentelyn takia en oo jaksanu vaivautua illalla töiden jälkeen ulos. Onneksi töissä tulee liikuttua jonkin verran...


vain kymmenen kokoa liian suuri
 2. ARJEN PIENIÄ ILOJA

- Mulla on ikävä mun tyttömäisiä vaaleansinisiä toppeja ja neulepaitoja, harvemmin enää hillun farkut jalassa töissä. Välillä pidän Prismashoppailupäiviä, jolloin laittauduin oikein kunnolla töiden jälkeen, kävelen 15 min Prismalle, käyn kahvilla ja laahustan takaisin kämpille.
Mutta toisaalta, toppahousut on maailman mukavimmat housut ja mukavaa, kun ei tarvitse miettiä miten vaatteet mätsää asusteisiin.

- Kahvi. Päivä ei oikeasti lähde käyntiin ilman sitä aamun ensimmäistä maitokahvia.

- Kavereiden näkeminen. Rovaniemellä käynti, kämppiksen ja ystävien kanssa pörrääminen on jotain niin upeaa. Etenkin, kun kaverit kyselee milloin tuun kotona käymään.


joku poltti sormensa kahvalämmittimeen ... 

3. TYÖN HYVÄT PUOLET

- Se, kun asiakkailta tulee hyvää palautetta ja fiilis taukopaikoilla on korkealla on mahtavaa. Halusin oppaaksi, että muillakin ihmisillä olis mahdollisuus kokea sama elämysfiilis mikä itellä oli riparilla ja täällä se todellakin toteutuu.

- Perjantaina oltiin lentokentällä intialaisia vastassa. Tässä työssä pääsee tutustumaan moniin erilaisiin kulttuureihin ja monet ennakkoluulot ulkomaalaisista muuttuu.

- Ulkona oleminen.

- Parhaat työkaverit.


Toisaalta odotan, että tää loppuu ja toisaalta en. Tahdon rutiinit takaisin ja normaalin elämän, oon väsynyt matkusteluun ja kolmessa ei paikassa asumiseen. 28.2 muutan takaisin Savottaan porojen luokse tästä kämpästä. Mutta harmittaa, että sesonki on mennyt näin nopeasti. Tahdon oppia lisää.

torstai 7. helmikuuta 2013

Sampo- safari



Eilen mulle soitettiin että tahdonko vetää Sampo- safarin toisen oppaan apuna. Totta kai halusin! En oo pitkään aikaan ollu safareilla mukana, ja oli mahtavaa päästä pitkästä aikaan harjoittelemaan opastusta.

Aamulla käytiin laittamassa kelkat valmiiksi. Tsekattiin öljyt + bensatilanne ja meikä kun käytti liikaa ryyppyä pääsin vaihtamaan I:n mahtavalla opastuksella tulppia. Mukava siinä sormet jäässä vääntää tulppaa irti kun toinen nauraa  vieressä, enhän mä voi muistaa miten päin se tulppa tungetaan koloonsa ...

Sampo- safari alkoi Kemin satamasta, josta ajettiin Kotakylään poroajelulle. Asiakkaille tarjottiin kuumat mehut ja poronlihaleivät. Poromiehet kertoili poronhoidosta ja kotaelämästä.

Kotakylästä lähdettiin ajamaan Heben matalalle, jossa Sampo- jäänmurtaja pysähtyy ja poimii moottorikelkalla tulevat asiakkaat kyytiin. Matkalla tehtiin pari pysähdystä, pidettiin asiakkaat lämpiminä ja kyseltiin fiiliksiä- ajetaanko lujempaa, vaiko hiljempaa, mikä meininki...

 
Mun mahtavat Paint- sensurointikyvyt. I soitteli Sampolle ja kyseli onko shippi ajoissa.

 Oli hienoa, kun laiva ajoi meidän rinnalla pysähdyspaikalle. Pelottava ajatus, että tuo laiva rikkoo samaa jäätä jolla me ajetaan ja seisoskellaan! Noustiin tuommoisella nosturilla laivan kyytiin, ja voin näin korkeanpaikan kammoisena sanoa et oli jännää.
 




Laivalla I:n kanssa jätettiin asiakkaat Sampon oppaan hoiviin ja pidettiin taukoa. Lepäiltiin, juotiin paljon kahvia ja kaakaota, autettiin asiakkaita pukemaan pelastuspuvut meressä uintia varten (aatelkaa, ne ui tuolla jäiden keskellä risteilyn päätteeksi... D:) ja lähdettiin lopuksi jatkamaan omaa matkaa kohti Kemiä.

Ajoin siis ensimmäisenä, ja ekana ajavan tehtäviin kuuluu varmistaa että asiakkaat pysyy perässä. Onneksi meillä oli matkassa vain kaksi asiakasta yhdellä kelkalla, helppo harjoiteltavaksi. Ajo sujui hyvin, mut mua vaivaa oma hiljaisuus, kun en osaa puhua kevyttä smalltalkia asiakkaiden kanssa. Kai se tulee sitten ajan kanssa.

Ai kamala kun väsyttää, vaikkei tänään ruumiillisesti mitään rankkaa tehtykään. Eilen mun iltalenkki vaihtuikin kelkan korjaukseen ja hinaukseen, se vasta oli rankkaa! Selkä kiittää ja kumartaa.