Perhereissu tunturiin

Tälläinen reissu meillä tänään! Otettiin lapset matkaan ja lähdettiin isovanhempien kanssa Jeagelveaijärvelle pilkille. J:n tytär M sai ensimmäisen ja suurimman kalan! Nuotiolla tulisteltiin folioleipiä ja tutumpaakin tuttua makkaraa.

 Pikku-J:llä valitettavasti koitti uniaika ja tunturireissu päättyi lyhyeen. Odotan kyllä innolla ensi talvea, jolloin Pikku-J on reilusti isompi ja pystyy kävelemään ja nauttimaan lumesta paljon paremmin kuin tänä keväänä.

Tämä taisi muuten olla Pikku-J:n neljäs tunturireissu, ensimmäistä kertaa pilkillä hän kävi viime vuoden pääsiäisenä.

Chilli sunnuntai

Tämmönen tunnelma oli pääsiäistä edeltävänä sunnuntaina, kun oltiin J:n ja parin kaverin kanssa Kuoppilasjärvellä pilkillä.

Nyt on kyllä niin mälsää, kun lumi on sulanut teiltä ja tunturiin ajaminen on hankalampaa, sekä täällä sataa räntää ja vettä! Mun mielestä kevät on vuoden surkeinta aikaa kun luontoon pääsy muihin vuodenaikoihin nähden on hankalampaa. Eikä tuota harmaata maisemaa viitsi paljoa kuvailla.

Toivottavasti ensi viikonloppuna olisi paremmat kelit kun ollaan koko perheen kanssa lähdössä viimeiselle pilkkireissulle tälle talvelle!

Jeagelveaijávri

Eli tuttavallisemmin Jäkelve. Tuskin olen ainoa joka käyttää retkikarttaa apuna noiden järvien ja tuntureiden nimien kirjoittamiseen.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Poro & Teno

Poro- rukka. 

Jo vuosi sitten jätin tuon leukaluun Pikku- Ailikkaan avokalliolle ja sieltä se torstaina löytyi, samasta paikasta.

Kalastusluvat on hallussa ja kalakausi avattu. 

Yksi uistin menetetty ja tyhjin taskuin palattiin kotia.

Vaelluspäiväkirja 1

Lumet sulavat jo vauhdilla! Vielä tulee norona vettä tuntureilta, ja ylempänä saa harppoa kinosten yli vielä jonkin aikaa. 

Lihasten treenailu on tuottanut jo jonkin verran tulosta, enää ei kunto lopu kesken lenkin. Vielä kun pääsisi kunnolla kiipeämään ylös painon kera niin selviäisi tämän hetkinen vaelluskuosi.

Suunnitelmissa oli vallata Kevo kesän aikana, mutta Sevettijärvi- Pulmanki - reitti on alkanut pikkuhiljaa houkuttelemaan enemmän, lueskelen jo netistä löytyviä vaellustarinoita ja odotan innolla että Utsjoen luontotupa avaa ovensa josta pääsen Kaldoaivin kartan ostamaan... Eli kohde voi vielä muuttua!

Mitä sitä sitten tehdään ennen vaellukselle lähtöä, kun lähtijänä on puolikuntoinen mutsi?

- ystäväiseni Petriksen kanssa teemme päiväreissun Kuoppilasjärven autiotuvalle, 10km suuntaansa. Retken tavoitteena oman kunnon testaaminen kevyemmällä varustuksella. 

- tästä talon takaa kohoaa Paistunturin erämaa, tuonne pitää ainakin jaksaa nousta ennen kuin minnekään lähdetään. (pääsin jo puoleen väliin, mutta lumiraja tuli vastaan...)

- Ailigas- tunturille sama juttu, on kyllä paljon rankempi nousu kuin mitä kummallakaan vaellusreitillä on.

Entä miten muuten itse vaellukselle valmistutaan?

- muonien kuivattaminen. Koska edessä on suht raskas reissu mutsille ja sellaiselle joka ei ole paljoa vaeltanut, painolastit minimoidaan.

- sopivien vaelluskuteiden löytäminen. Ottaako kumisaappaat kun reitillä on vedenylityksiä, vai kahlatakko avojaloin?

- rinkkojen säädöt ja pakkaaminen

- mitä muuta kätevää vaellukselle voi ottaa mukaan? Koiran?

Edellä mainituista on tulossa postaukset sitä mukaan mitä ystäväiseni kanssa suoritamme. Vaikka itse vaellukselle ei jostain syystä lähdettäisikään. Olen varma, että jotain lukijaa voisi kiinnostaa erilaiset retki- ja vaelluseväät joten teen niistäkin vaelluspäiväkirjan ohessa oman postaussarjansa.

Ja pitää muuten ostaa uusi retkipatja. Peku söi edeltävän.

Kiitti doge.

Oheiset kuvat ovat Kenesjärveltä Kevon reitin pohjoiselta lähtöpisteeltä.

Jokainen vaelluspostaus löytyy vasemmasta sivupalkista löytyvästä linkistä!

No se pääsiäinen

Joo, ei meikä päätynytkään villiin menoon tuntureille vaan tyydyin yksikseni pörräämään tutuilla ja turvallisilla reiteillä. 

Nimittäin kelkka ei oo enää se siisti ja upea menopeli, vaan olin varma että kuolo koittaa ja vähintään vedän katolleni tasaisella. Jokainen vähäänkään kaltevampi kohta hangessa meinas varmaa kaatumista ja 20km/h vauhti vastasi omassa pienessä mielessä 120km/h:n vauhtia. Ainakin.

Näytin siis varmasti eksyneeltä pululta keskellä siltaa asfaltilla kun en edes jääreittiä uskaltanut käyttää joen ylitykseen... Paitsi paluumatkalla talla pohjassa ettei varmasti hukuta!

Tänään rohkaistuin ajamaan Paistunturin puolelle. Suunnitelmissa oli löytää tunturi jolla viimekin vuonna oli tokallinen poroja.

Ja siellähän ne pahaa aavistamattomat kaverit oli. Muutama tuli jopa läheltä ihmettelemään.

Näin läheltä...

Etummaisella oli edeltävän illan meikitkin naamassa.

Niin että tälläinen päästäisen alku. 

Huomenna lähdetään koko porukalla Kaldoaivin puolelle pilkille. Saa nähä mitä siitäkin tulee...

Pääsiäinen, joko taas?

Pääsiäinen, juhla jota täällä osataan arvostaa. Kevät on parhainta pilkkiaikaa ja se todellakin käytetään hyödyksi! Tänä pääsiäisenä me ei päästäkään J:n kanssa kahdestaan lähtemään, joten tehtiin reilu kompromissi ja tää mutsi pääsee pariksi tunniksi ulkoilemaan! Ja valokuvaamaan. Ja kelkkailemaan.

Pääasiassa kuvaamaan, mua hirvittää kuin vähän oon tänä talvena jaksanut kuvata ja kuin köyhää kuvasaldo on ollut. Kuvien laatukin on ollut huonompaa kuin vuosi sitten...

Toivotaan, että sää on mitä parhain ja aurinko paistaa yhtä hienosti kuin vuosi sitten!

Viime vuoden pääsiäisestä voi lukea täältä & tästä. 

Kautsaus vuoteen 2014 #2

Kevät

Uskokaa tai älkää- nämä on kuvattu huhtikuussa! Lapin kevät on ihanaa aikaa, aurinko paistaa lähes koko ajan, on lämmin ja kelkkakelejä riittää vielä kuukauden verran. Voi kunpa tänä keväänäkin päästäis pilkille, pitää katella miten pikkukaveri on siihen mennesä kasvanut.

Pääsiäiskappanaalit oli kyllä vuoden parhain tapahtuma! 3 vaiko peräti 4 päivää nykyiset ja entiset paikkakuntalaiset kokoontuvat ja lähtevät joukolla tunturiin pilkkimään ja juhlistamaan pääsiäistä. Ite pääsin mukaan kahtena päivänä, ensimmäisen päivän retki kohdistui Paistunturiin ja toinen Kaldoaiville ja reissu sitten venähtikin yön yli kestäväksi. 

(c) Inka H

Kevät oli kyllä hauskaa aikaa. Utsjoella ei talvella kovin paljoa porukkaa liiku, mutta heti kun aurinko vaivautuu nousemaan takaisin taivaalle kylänraittikin villiintyy ja ihmiset ryömivät esiin piiloistaan.

Seuraavassa osassa kesä. Itse en tykkää kesästä ja kuvasaldokin on vähäinen.