Muonio. Lumen määrä tuli pienenä yllätyksenä! Ei siinä voinut kuin ihastella maisemia ja nauraa. Käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa ja alettiin metsästämään jatkokyyditystä Hotelli Pallakselle, jonne Muoniosta oli kolmisenkymmentä kilometriä. Kyyti löytyi, ja elämäni toisiksi kallein taksikyyti lähti. (HOX: jos meette joskus samaa reittiä, jääkää Jerisjärvellä ja soittakaa sieltä kyyti. Tulee huomattavasti halvemmaksi.)
Taas täällä. Oli nostalgista seisoskella Hotelli Pallaksen pihalla ja muistella omaa riparia. Lähdettiin puoli viiden tuntumassa vaeltamaan kohti Pallastunturia. Oli muuten aivan älyttömän nättiä olla tuntureiden välissä ja ihastella talvisia maisemia!
 |
| ei siellä kauheesti tuullu... |
Ensimmäinen etappi valloitettu! Kolmentoista kilometrin matkasta ehkä kaksi vaellettuna. Lähdettiin vaeltamaan Pallastunturin huippua myöten kohti Rihmakurun kotaa.
Alkoi tulla pimeä ja alettiin olemaan jo lähellä laavua. Rihmakurussa merkkipaalujen näkeminen alkoi olemaan jo hankalaa ja vaeltamisen sijasta jouduttiin jo etsimään reittiä oikein kunnolla, jotta pystyttiin kulkemaan turvallisesti Pallastunturin rinne alas kohti kotaa. Kurun reunalla näkyi jokin rakennus jota ei oltu merkitty karttaan ja ekat epäillykset nousivat pintaan. Vaellettiin, tuli jo täysin pimeää, otsalamppu esille ja matka jatkui. Tunturi loppui ja metsä alkoi- kodan piti olla jossain lähellä. Löydettiin kodan kohdalta kohta jossa selvästi oli joskus ollut jokin rakennus, ei naurattanut. Kierreltiin lumisessa metsässä hetken aikaa ja päätettiin jatkaa matkaa. Kodalla oli tarkoitus syödä ja lisätä vaatetta.
 |
| viimeinen tunturista otettu kuva. Kuvassa näkyy reittimerkkejä. |
Seurattiin lumista reittiä pitkin niin kauan, kunnes reittimerkkikasat loppuivat, eikä hangesta pystynyt enää erottamaan reittiä. Vedettiin suunnalla takaisin puurajaan ja kilometriä ennen Nammalankurua pysähdyttiin. En nyt tässä rupea selittämään tarkemmin miksi lopulta soitettiin apua mutta lumenmäärän ja kellonajan takia se oli viisainta. Tein tulet jotka eivät kauaa palaneet, kahden tunnin verran lämmiteltiin tunturin rinteessä ja pidettiin mieli positiivisena vitsailemalla ja syömällä kahden levyn verran suklaata.
Vitsillä voisi sanoa, että saatiin ilmainen mönkiäsafari tunturissa vpklaisilta...
Raattamasta mentiin taksilla Kittilään, siellä kahviteltiin ja jatkettiin matkaa Roihin.
Oon viimeisimmät päivät miettinyt ja miettinyt tuota reissua. Aamulla Vuontisjärvellä satoi lunta lähes 20 senttiä lisää joka lisäsi vaelluksen keskeytyksen järkevyyttä, ei oltais mitenkään päästy Nammalankurusta jatkamaan matkaa seuraavalle etapille, Lumikurun tunturista puhumattakaan. Mä en kyseenalaista omia vaellus/erätaitoja pätkääkään koska mikään ei mennyt missään vaiheessa pieleen. Lumitilanteen arvioiminen, fyysinen loukkaantuminen ja liian myöhään vaeltamaan lähteminen olivat keskeyttämisen painavimmat syyt.
Vielä mä vaellan Pallas-Ylläksen reitin talvella, suksien kanssa tosin. Vaikka vaellus jäikin lyhyeksi, se vakuutti mut siitä että osaan jotain. Virheistä oppii.
Äläkää lähtekö syyslomalla vaeltamaan Lappiin. Menkhää Hossaan. Lapista saa vain räkiksen.
- Ansku
