perjantai 21. joulukuuta 2012

Opaskoulutukset & valokuvaus





oppaat





Viikon alussa meillä oli opaskoulutukset, jotka kesti kolmisen päivää. Ekana päivänä käytiin safarit, toimistolla toimimiset ym. muut asiat teoriassa läpi, toisena päivänä vierailtiin Jäänmurtaja Sampolla jonne firma järjestää safareita. Laivalla käytiin läpi asiakkaiden kanssa tehtävät asiat ja harjoiteltiin pelastuspukujen päällelaittoa. Kolmantena päivänä istuttiin iltaa porukalla ja käytiin syömässä.

Eilen, eli neljäntenä päivänä käytiin ajamassa kelkoilla "leikkisafari" läpi ja käytiin huolto ja teiden ylitykset läpi. Oli muuten aivan sairaan kylmä, kengät ja ajolasit lähtee vaihtoon tai loppukaudesta ei oo enää varpaita ja ajan puolisokeana kolarin.

Alkais jo kunnon työt D:.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Safaritoimintaa ennen sesonkia








Tosiaan tällä hetkellä valmistellaan parin viikon päästä alkavaa sesonkia, joka kestääkin sitten huhtikuun ekoille viikoille asti. Toimistolla, jossa sijaitsee myös asiakkaiden pukeutumistilat, välinevarasto ja oppaiden bunkkeri + muut henkilökunnan tilat ollaan huollettu välineitä. Asiakkaiden kelkkahaalarit, kengät, villasukat, tumput, kypärät ja kypärämyssyt on laskettu inventaariota varten, likaiset toimitettiin tänään pesuun ja rikkinäisiä korjaillaan itse ja osa vietiinkin sitten ompelimoon korjattavaksi.

Välineiden korjauksen lisäksi ollaan siivottu tiloja tulevia asiakkaita varten ja pistetty oppaiden tiloja kuntoon. Myöhemmin ennen sesonkia hoidetaan reitit ja muut aktiviteetteihin kuuluvat ulkona tehtävät työt loppuun. Kelkkoja ja firman autoja korjaillaan tälläkin hetkellä muualla talvea varten valmiiksi.



Pikkujoulujen valmisteluihin on kuulunut tilojen siivoaminen ja koristelu, astioiden kiilottaminen ja paikoilleen vienti sekä pikkujoulujen aikana tarjoilu ja baaritiskillä työskentely. Maksupäätteen ja kassan käyttö on vihdoinkin tullut tutuksi! :)

Melkein innolla ootan tänä perjantaina saapuvaa suurta ryhmää... Ainakaan hommat ei lopu kesken!

Huomenna siis pikkujoulujen järkkäilyä ja torstaina vapaapäivänä Kivaloon keräämään sieniä työkaverin kanssa. Kuulostaa lupaavalta...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Photoshoot 2

Jänkä-Ulla










Kaksi viimeistä kuvaa on otettu 2 minuutin sisään toisistaan. Alemmassa käytin automaattiasetusta salamalla ja ylemmässä käsinsäädettyä ja tripodia. Kaikki kuvat on otettu eri asetuksilla puolen tunnin sisään.

 Kameralla saa kyllä huijattua mukavasti valaistusta ja värejä, esim. revontulet ei näytä silmin katsottuna koskaan lähes yhtä kirkkailta kuin kuvissa. Tajuaispa jo jotain, et sais kunnon kuvia. :(

Ylös, ulos sja juoksemaan!

tiistai 27. marraskuuta 2012

First nightshoots

Kokeilua. Harmaa läntti tulee otsalampusta. Pihalla oli vähän liian paljon valoa kuvailuun.

Kamera tarvitsi kohdistusvaloa, ja jossain vaiheessa tajusin et sen valonhan kerkeis vaikka sammuttaa jos käyttäis itselaukasinta parila sekunnilla...




Ilman valoa. Kuusen jatkuva läsnäolo alkoi ärsyttää, joten kävipä mielessä että itselaukaisimen laskiessa kameran kerkeää suunnata  vaikka taivaalle :--)

Ilman kohdevaloa. Iso valkoinen on siis täysikuu. Piha ei ees oikeesti oo noin valoisa :0
Kiva, et näytän noinki isolta ton takin ja villapaidan kaa. No mut, vahingos jäi revontuliasetukset päälle...

Illan saldo: no northernlights vaikka auroraforecastin mukaan tääl Kemissäkin pitäis tänä yönä näkyä. Voipi olla, et johtuu ton täysikuun läsnäolosta...
 
Käyn vielä myöhemmin hilllumassa pihalla, jos jotain näkyis!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Hullu kissamuija muutti Savottaan

Vessaan pitää mennä neljän jälkeen otsalampun kanssa, kymmenen jälkeen sinne ei sitten uskallakaan mennä. Aamu alkaa termarikahveilla ja ilta päättyy rantasaunalle. Täällä on kolme ruutua- kannettavan, telkkarin ja ikkunan. Ikkuna on paras, on mukava datailla ja seurailla sateen ropinaa jokeen.

Seurana mulla on täällä kissa ja kun lumet tulee poroja. Kyllä tänne toinenkin opas muuttaa jossain vaiheessa mutta siihen asti asustelen tässä mökkikylässä yksinäni.

Mökkikylään kuuluu mun mökin lisäksi saunarakennus, wc- ja pikkusaunahökkeli, Villen pirtti ja Jussa- ravintola. Lisäksi pihassa on kolme pienempää mökkiä ja poroaita.

Täältä on 6km kaupunkiin. Lähimpään kauppaan on vähemmän matkaa, mutta silti niin paljon ettei oikein huvita lähtä pimeässä sinne kävelemään. Kun tulee pikkusenkin jäätä tai lunta meikä ottaa potkukelkan käyttöön! Toimistolle ja kaupunkiin mut aina haetaan täältä. Neljä päivää oon syöny jouluruokia, joten kauppaan ei ainakaan ole kiire :). Ja eihän tuo 6km ole edes paha, viime vuonna oli 40 eikä sekään tuntunut missään.

Lunta täällä ei ole. Maa oli vielä päivä sitten jäässä, nyt on satanut kaksi päivää putkeen ja vessoille voi melkein uida...

Kuvia Savotasta laitan huomenna kun pääsen toimistolle paremman netin äärille! Youtube- videoita täällä saa ladata puoli päivää että edes jotain näkyy...

Hyvää isänpäivää!

- Ansku

maanantai 29. lokakuuta 2012

Yö Pallas- Ylläksellä

Meidän tosiaan piti Laren kanssa vaeltaa 55 kilometriä Pallastunturilta Hettaan, oman riparini vaellusreitti takaperin. Torstai- aamuna lähdettiin Roista kiireellä- mä onnistuin jättämään lompakon kämpille mutta luojan kiitos ystävän kyydillä kerettiin hakea rahat ja opiskelijakortti messiin ennen bussin lähtöä. Jouduin mä kolmeen eri paikkaan soittamaan että bussi odottais meitä edes hetken verran, että varmasti ehditään päivän ainoaan kyytiin...




Muonio. Lumen määrä tuli pienenä yllätyksenä! Ei siinä voinut kuin ihastella maisemia ja nauraa. Käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa ja alettiin metsästämään jatkokyyditystä Hotelli Pallakselle, jonne Muoniosta oli kolmisenkymmentä kilometriä. Kyyti löytyi, ja elämäni toisiksi kallein taksikyyti lähti. (HOX: jos meette joskus samaa reittiä, jääkää Jerisjärvellä ja soittakaa sieltä kyyti. Tulee huomattavasti halvemmaksi.)




Taas täällä. Oli nostalgista seisoskella Hotelli Pallaksen pihalla ja muistella omaa riparia. Lähdettiin puoli viiden tuntumassa vaeltamaan kohti Pallastunturia. Oli muuten aivan älyttömän nättiä olla tuntureiden välissä ja ihastella talvisia maisemia!




ei siellä kauheesti tuullu...
Pallakselle nousu oli raskas. Fiilisteltiin kauniita maisemia ja pyrittiin pysymään koko ajan liikkeilä. Lunta oli välillä polviin asti ja reitillä oli hankala pysyä koska piti löytää vähälumisia kohtia. Kerran erehdyttiin pysähtymään kaivamaan müslipatukoita rinkasta- tunto lähti sormista ja ai että hetken oli kylmä. Onneksi tuli taas lämmin kun päästiin huipulle.




Ensimmäinen etappi valloitettu! Kolmentoista kilometrin matkasta ehkä kaksi vaellettuna. Lähdettiin vaeltamaan Pallastunturin huippua myöten kohti Rihmakurun kotaa.



Alkoi tulla pimeä ja alettiin olemaan jo lähellä laavua. Rihmakurussa merkkipaalujen näkeminen alkoi olemaan jo hankalaa ja vaeltamisen sijasta jouduttiin jo etsimään reittiä oikein kunnolla, jotta pystyttiin kulkemaan turvallisesti Pallastunturin rinne alas kohti kotaa. Kurun reunalla näkyi jokin rakennus jota ei oltu merkitty karttaan ja ekat epäillykset nousivat pintaan. Vaellettiin, tuli jo täysin pimeää, otsalamppu esille ja matka jatkui. Tunturi loppui ja metsä alkoi- kodan piti olla jossain lähellä. Löydettiin kodan kohdalta kohta jossa selvästi oli joskus ollut jokin rakennus, ei naurattanut. Kierreltiin lumisessa metsässä hetken aikaa ja päätettiin jatkaa matkaa. Kodalla oli tarkoitus syödä ja lisätä vaatetta.


viimeinen tunturista otettu kuva. Kuvassa näkyy reittimerkkejä.
Otin suunnan kohti Nammalankurua ja lähdettiin vaeltamaan ilman reittiä Jäkäläkeron rinnettä myöten puurajaa seuraamalla. Reittimerkkejä ei enää löytynyt ja lunta oli paljon enemmän kuin tuulisessa tunturissa. Pitkän harkinnan jälkeen soitettiin hätänumeroon, koska ei tiedetty millainen keron rinne tulee olemaan, kuinka paljon lunta siellä on ja mitä pimeässä voisi tapahtua sekä kaverin jalkaan oli ruvennut sattumaan. Puhelu meni ensin ruotsiin josta se yhdistettiin ruotsin poliisiin, sieltä Norjaan josta takaisin Ruotsiin, sieltä Ouluun ja lopulta Kittilään. Kerroin meidän sijainnin ja että mahdollisesti joudutaan keskeyttämään vaellus. KUNNES reittimerkkejä tuli vastaan! Harmi vaan, että ne kaikki oli yhdessä kasassa puuta vasten. Sovittiin poliisin kanssa, että soitan uudelleen jos tarvitaan vielä apua.

Seurattiin lumista reittiä pitkin niin kauan, kunnes reittimerkkikasat loppuivat, eikä hangesta pystynyt enää erottamaan reittiä. Vedettiin suunnalla takaisin puurajaan ja kilometriä ennen Nammalankurua pysähdyttiin. En nyt tässä rupea selittämään tarkemmin miksi lopulta soitettiin apua mutta lumenmäärän ja kellonajan takia se oli viisainta. Tein tulet jotka eivät kauaa palaneet, kahden tunnin verran lämmiteltiin tunturin rinteessä ja pidettiin mieli positiivisena vitsailemalla ja syömällä kahden levyn verran suklaata.



 
Tässä vaiheessa tulis kiittää Raattaman Vapaapalokuntalaisia. Meidät haettiin tunturista ja päästiin yöksi vpklaisten mökkiin Vuontisjärvelle, josta aamulla saimme kyydin Raattaman keskustaan. Vpklaiset osas kertoa, että Rihmakurun kotaa oltiin siirretty! Kiva, että kaupoissa kumminkin myydään vanhentuneita karttoja, eikä missään ilmoitettu kodan uutta sijaintia. Thanks a lot, Metsähallitus.

Vitsillä voisi sanoa, että saatiin ilmainen mönkiäsafari tunturissa vpklaisilta...

Raattamasta mentiin taksilla Kittilään, siellä kahviteltiin ja jatkettiin matkaa Roihin.

 
 

Oon viimeisimmät päivät miettinyt ja miettinyt tuota reissua. Aamulla Vuontisjärvellä satoi lunta lähes 20 senttiä lisää joka lisäsi vaelluksen keskeytyksen järkevyyttä, ei oltais mitenkään päästy Nammalankurusta jatkamaan matkaa seuraavalle etapille, Lumikurun tunturista puhumattakaan. Mä en kyseenalaista omia vaellus/erätaitoja pätkääkään koska mikään ei mennyt missään vaiheessa pieleen. Lumitilanteen arvioiminen, fyysinen loukkaantuminen ja liian myöhään vaeltamaan lähteminen olivat keskeyttämisen painavimmat syyt.


Mun teki mieli itkeä pettymyksestä kun soitin toisen kerran apua. Mä en millään olisi halunnut keskeyttää. Mun teki mieli lähtä yksin etsimään reittiä Nammalankuruun. Mut se pimeä metsä ja kaikki se lumi, eikä kaveria saa jättää yksin. Olin niin tyytyväinen itseeni kun sain tehtyä tulet lumihankeen, edes toimin oikein "hätätilanteessa". Kun tunturin laelta näkyi valoa, hävetti. Mua hävetti niin paljon olla toisten paapottavana. Ja kun vielä käytiin Nammalankurussa lisäämässä vaatetta, ärsytti olla päämäärässä, joka oli niin lähellä mutta silti tavoittelemattomissa.

Vielä mä vaellan Pallas-Ylläksen reitin talvella, suksien kanssa tosin. Vaikka vaellus jäikin lyhyeksi, se vakuutti mut siitä että osaan jotain. Virheistä oppii.

Äläkää lähtekö syyslomalla vaeltamaan Lappiin. Menkhää Hossaan. Lapista saa vain räkiksen.
 
- Ansku