Luukkuni on 36 upeaa neliötä rivitalossa, aivan Kaldoaivin erämaalle vievän tunturin kupeessa 2km kylältä etelään päin. Parempaa sijaintia ei voisi olla !
Tässä on rakas levitettävä majani, upean vihreät vaatekaappien ovet ja valkoinen karvamattoni, jota suojelen hengelläni.
Jokaisessa meissä asuu pieni hipstahh
Söpö keittiö! Kämppä on rempattu pari vuotta sitten.
Eteistä, datisnurkka, kissa...
Kämpästähän ei huomaa mitenkään että tykkäisin lapista tai jotain... Mun rakas luhka & lapinvyö, joita voin käyttää surutta kylillä (siis tyyliin nukun tuo päällä päikkäreitä, mut erotuksissa voin ihan hyvinkin seikkailla tuo päällä jos tulee kylmä!) koska luhka ei kuulu lapinpukuun :)
ok, tää on aika karu. Mun yön pimeillä tunneilla luvalla seurakunnan varastosta hinattu sohva, nykyään suorassa roikkuva lamppu ja Petriksen sekä kisun nurkkaus.
"Huomenna kyllä oon koko päivän yksin enkä lähe yhtään minnekään ja siivoan!" just joo, Petris soitti töihin et lähetäänkö retkeilemään. Siihenhän se vapaapäivä menikin sitten...
Saatiin kyyti kolmikilometrisen polun päähän ja lähdettiin laahustamaan kohti kotaa, jonka alapuolella Tenon varrella oli mukava nuotiopaikka. Saatiin nätit tulet aikaseksi ja nautittiin olosta.
Vaikka aamulla satoikin kauheasti ja jouduttiin vaihtamaan retken kohde tunturista Ellinpolulle, meillä oli jopa kuuma välillä...
Kun mä seikkailin Tenolla ja Petris kyykki mustikkapuskissa meidän kahvinkeitto meni vähän mönkään...
Pahvimuitkin oli tippunu matkalla jonnekin, mutta onneksi ollaan fiksuja ja löydettiin mukiprobleemaan ratkaisu.
Kahvia oli joka paikassa, samoiten sieniä. Eipähän oo porot nälissään tänä syksynä!
Ja, grillin kautta kotiin. Tämmöset extempore- retket on just hauskoja, mustikoita saatiin vähän meidän tulevaan luontaistuoteiltaan ja huomenna lähdetään mun etupihan tuntsalle keräämään niitä vähän lisää!
ps...
1. kaada ainaki 1/4 pussia kiehuvaan veteen 2. sekoita 3. kiehauta 4. anna kiehua yli 5. "eiku ei tätä pitäny vissii kiehauttaaaa" + anna jäähtyä 6. pistä uudestaan tulille ja opettele nuotiokahvien teko uusiksi
Tässäpä tämä mukavasti myöhässä oleva postaus nyt on!
Dädää, koska en mainostanut arvontaa missään oletetusti osallistujia oli vähän, samoiten kysymyksiä. Keräilin myös postaukseen kysymyksiä joita kysyttiin kommenteissa jo ennen arvontaa tuleepahan uutta tietoa meikästä ja kisusta teille :) mukana myös arveluttavaa materiaalia meidän arjesta.
kisu saa vieläkin kamalia "vaanin ja puren sua"- kohtauksia
muutettiin omaan kämppään, jonka sain eilen siivottua ja laitettua kuntoon
Mikä on sun unelmatyö?
Tahdotko olla poronhoitaja vai mikä on sun päätavoite? – tahdon tehdä työkseni sekä talviajan oppaan, että poronhoitajan töitä. Oppaanaolon (etenkin moottorikelkka) haasteet ja poronhoidon erilaisuus ja kulttuuri tuntuu omalta.
Mikä kamera sulla on?- Nikon D3100
Mikä sai sut lähtemään Lappiin? – työssäoppimisjakson
jälkeen valaistuin ja tajusin että voin vaihtaa koulua ”tasokkaampaan”
(NOT) ja mua ei oikein perheen lisäksi
pidätellyt mikään etelässä. Lapissa asuminen poikkeaa reilusti etelän meiningeistä, kun pääsee sisälle piireihin täältä ei niin vain lähdetä...
siniset renkulat on kulkeneet mukana since ysiluokan päättärit, eli n. 4½ vuotta
meillä oli kauhea kokoamisurakka ja kerkesin jo luovuttaa sängyn kanssa. Onneki kaveri tuli ja kokos ton!
kissalla on pakkomielle pusseihin ...
Mikä viehättää eniten Lapissa? – luonto, ja tää mahtava
mystisyys eteläsuomalaisen silmin katsottuna. Täällä on niin yhteisöllisempää kaikki, etenkin pohjoisimmassa Lapissa.
Millasta olis elämä ilman kissaa? – helppoa, rauhallista,
tylsää, vähemmän stressaavaa…
Mitä yleensä teet vapaapäivinäsi? – nukun. Jos jaksan,
urheilen, liikun luonnossa ja suunnittelen omia projekteja (vaelluksia, koulu-
ja työjuttuja…) nyt lähiaikoina on tullut ajeltua Karigasniemellä ja vietettyä aikaa kavereiden kanssa.
Millaisia Utsjokelaiset ovat? Onko ihmisiin tutustuminen
erilaisempaa kuin etelämmässä? – suurinpaan osaan kavereista, joihin oon täällä
tutustunu tutustuin työpaikkani kautta – tulivat, söivät ja juttelivat. Täällä
pääsee helposti piireihin mukaan, koska nuoriso on kiinnostunut tutustumaan
uusiin ihmisiin ja ottamaan tuntemattomatkin iästä riippumatta (ikäerot 16-30 parhaimmillaan) mukaan
illanviettoihin
Nastolan kotikoti<3
Millaisia tarinoita olet kuullut edesmenneistä asukkaista? –
legendoja vaaralta lumivyöryssä lasketelleesta miehestä aina ikäiseni pojan
junaturmaan saakka, aika perussettiä. Mitään saamelaislegendoja en ole
kuullut…vielä. Naapuristani olen kuullut rankempaa settiä, kunhan syö lääkkeensä kaikki on hyvin ...
onko saame vaikea kieli?- yllättävän helppo. Jos jaksaisin
opiskella ahkerammin osaisin jo puhua vaikka mitä. Esim. numerot on lähellä
suomalaisia. Lausuminen on taas puolestaan hankalaa… Mutta ymmärrän kavereiden käymiä keskusteluita aika hyvin.
ystäväiseni ovat luovia :)
boazu
oletko koskaan käynyt Kainuussa? – oon asunu siellä 6 vuotta
? :D
luetko kuinka paljon kirjoja vuodessa? – en. Kaksi Twilightä
luin kesän aikana väkisten läpi. Kaduttaa, aivot suli.
Missä on lähin kirjastosi? – naapurissa :D
Mistä haaveilet tällä hetkellä? - siitä, että pääsisin koulun kautta moniin erilaisiin porotapahtumiin, ja ootan innolla talven erotuksia!
missä näet itsesi 10 vuoden päästä? – jaa-a, rikkaan
poromiehen vaimona totta kai! Oma safarifirma ja sillee
kuvaile itseäsi kolmella sanalla – ”ota kaikki kokemuksena”,
helposti ärsyyntyvä ja lapsellinen
kisu vei tupareissa miesten huomion ...
mikä on mielestäsi parhain ja huonoin piire itsessäsi? – Oon
aika avoin uusia asioita kohtaan ja harvemmin tuomitsen ihmisiä, tulen toimeen
tuntemattomienkin kanssa, ja pyrin olemaan aina positiivinen. Ärsyynnyn
helposti, eteenkin jos kyseessä on koulutuskeskukset ja opot tai VR:llä
asiointi.
mikä tekee sinut onnelliseksi? – kissa, Pentikin Saaga-
tyynyliina, lakritsijäätelö, ystävät ja uni.
oletko koskaan ratsastanut hevosella? – joo, kerran. Olin
tet- jaksolla tallilla …
v*tuttaako tielle parkkeeraavat porot? – ei! Mä oon yleensä
kuski, mut koska oon niin turisti oon vaan fiiliksissä jos tiellä hilluu
reintieersejä. Nyt niitä vasta onkin
teillä ku ovat laskeutuneet vauvvaporojen kanssa tuntureilta :3 (tää on jo
vähän noloa, aatelkaa mut koulussa erotuksissa K
”iiik poro kattokaa!”) mut porot tulee kuulemma ohittaa oikealta puolelta...
sähköasentaja- ystäväiseni kädenjälkeä
millainen olisi unelmiesi vaellusreissu? – semmonen viikon
kestoinen tuolla pohjoisimmassa tunturissa, jossa sataisi vettä parina päivänä,
pitäis oikeesti psyykata itteään ja kavereita jaksamaan, iltanuotioita, hieman
öistä jännitystä outojen rapinoiden takia,
vedenylityksiä (kahlaten tai uiden!) ja ja…
mikä on jännittävintä vaelluksessa? – se, et kestääkö pää
sitä väsymystä ja kaikkea surkeutta mitä polulla voi sattua + yöt… rapirapi
mikä on lempiruokaasi? - aika noloa, mut ruisleipä metukalla
ja juustolla
Palkintoina arvonnassa olivat siis paikallista käsityötä oleva musta kauppakassi, Lapin Hillamakeisia, saamenlippu ja (kyllä...) aito riekon jalka- avaimenperä (vastustan turkistarhausta ja kaikkea siihen liittyää, mutta jalka on peräisin ruuaksi metsästetystä riekosta, eli on lähes sama asia kuin poronsarvista veistetyt tuotteet.). Niin ihanalta kuin se kuulostaakin!
Dididi, arvonta suoritettiin virtuaali.net- sivustolta löytyvällä arvontakoneella ja tällä kertaa arvonnan voitti Janssku K! Laitan sinulle sähköpostia tämän illan aikana :)
Suurimmat pahoitteluni postauksien ja arvonnan julkaisemattomuudesta! 12.8, eli huomenna maanantaina julkaisen arvonnan viimeisen palkinnon ja voittajan sekä kysymyksiin vastaukset.
Mulla on ollut töitä, ja kun töitä ei ole ollut olen jokon nukkunut päivät tai seikkaillut kylillä. Posiolla käytiin viemässä kaverin muuttokamppeet sinne - nukahdin Utsjoella ja heräsin Sodankylässä. Unta oli siis maksimissaan kolmen tunnin verran ja sen kyllä huomas paluumatkalla kun ajoin Utsikselle... Takaisin yöksi töihin.
Skalluvaaran poroerotuspaikka jonne porot viedään syksyn erotuksissa merkattaviksi
Ja, pääsin poromiehen mukaan tunturiin etsimään kuolleiden porojen jämiä ja pantoja. Ajettiin mönkiällä Skalluvaaran poronerotusaidan läheisyydessä (ei mitään hajuakaan mitkä etäisyydet oli) tuntureiden ja jänkien yli kuutisen tuntia ja sen kyllä huomaa mustelmista ja alaselän jumiutumisesta, ei todellakaan ollut mikään pehmeä kyyti...
En oo koskaan nähny niin paljon poroa samana päivänä kun eilen... Kyseisen paliskunnan (paliskunta= paikallisten poronhoitajien ja -omistajien muodostama paikallisorganisaatio) porot pysyvät alueella tuon about 4kmx6km (en muista varmaa lukua!) pituisen aidan sisällä. Eli, porot eivät pääse halutessaan vaeltamaan Nuorgamiin vaikka tahtoisivatkin.
Ensimmäiset sarvet löytyi helposti. Siellä ne pilkisti suosta tupasvillojen seasta. Harmi vaan, että pantaa ei löytynyt... Poromies epäili, että kettu olisi raahannut sarvia mukanaan koska poron loppua raatoa ei näkynyt lähistöllä.
Käväistiin katsomassa yllättävän suurta putousta ja sen lähettyvillä sijaitsevaa kammia.
viidettä päivää erämaassa, Sevettijärvi- Utsjoki
Matkalla kohti toisia poronjämiä huomattiin tunturin rinteessä liikettä ja olihan se pakko lähtä ihmettelemään ketä siellä oikein liikkui... Mönkiässä on se huono puoli, että sillä oikeasti pääsee joka paikkaan. Ei tehnyt ollenkaan kipiääroikkua kyydissä kun ajeltiin mättäiden, kivikkojen ja soiden ylitse tuosta vaan. Kivikkoisella tiellä/jängällä ajo oli sitten kokonaan oma juttunsa...
sillan ja joen oikealla puolella alkaa Norja!
Toisia poronjämiäkään ei löydetty joten lähdettiin hakemaan viimeisen "varmaa" olinpaikkaa, jonka GPSkin tiesi... Harmi vaan, että pantaa eikä poroa näkynyt missään. Ihasteltiin siis aikamme jylhiä maisemia ja kaukana häämöttävää Utsjoen Saamen siltaa.
Vaikkei poronjämiä löydetty yhtäkään loppujenlopuksi, reissusta jäi kumminkin käteen paljon uutta tietoa poroista ja niiden hoidosta. Innolla odottaen tiistaina 13.8 alkavia poronhoitajan opintoja :)!
