Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. joulukuuta 2016

Taaperon talvivarusteet

DSC_3785

Meidän perhe ulkoilee paljon ja joka säällä. Ollaan molemmat J:n kanssa ulkoiltu koko lapsuutemme ja meistä on hienoa antaa myös omille lapsillemme kunnon ulkoilumahdollisuudet niin luonnon kuin varusteiden kautta.

Meillä on käynyt hyvä mäihä pojan vaatteiden kanssa. Olen ostanut vain merinovillalapaset ja kaulurin uusina. Ostamme vaatteet niiden laadun ja käytetävyyden perusteella, emme merkin. Käytettynä ostetut vaatteet voivat olla yhtä hyviä kuin upouudet, itsekin käytän paljon käytettynä ostettuja ulkoiluvaatteita. Pääasia että ne ovat ehjät ja oikein pidetyt. 

Mitä taaperolle päälle talvikeleihin?

Alimpaan kerrokseen puemme sään perusteella joko fleecet tai villahaalarin, rekikyytiin ja koville pakkasille molemmat. Alimpaan kerrokseen tulee joko body + sukkikset tai body + pitkähihainen + sukkahousut + collegehousut ja jotkut edellä mainitut kerrastot. Merinovilla on lämmin vaihtoehto puuvillalle, eikä kutita niin kuin normaali villa.

kollaasi

Taaperon pukeutumisessa tärkeintä on että liikkuminen on helppoa ja lapsi pysyy lämpimänä sekä kuivana. Haalarin alle pitää mahtua vaatetta ja sen täytyy olla sen verran tilava että lapsi pystyy kävelemään, konttaamaan ja istumaan paksummallakin vaatekerralla. Haalari ei saa myöskään olla liian myötäilevä, vaatteiden välille on jäätävä ilmavaraa.
Meillä on käytössä Ticket Outdoorin vanhempi haalari ja olen ollut siihen todella tyytyväinen! Ja uskon että poikakin on, haalarissa on helppo liikkua, sen hihan- ja lahkeensuut ovat tiukat joten lunta ei pääse puvun sisään. Myös heijastimet ovat tässä haalarissa hyvät. Itse suosin (teko)karvahuppuja - lumisateella suurin osa lumihiutaleista jää karvoihin kiinni eivätkä lennä päin kasvoja. Haalarin lisäksi päälle voi tarvittaessa pukea Luhkan ja reen kyytiin jopa toisen haalarin, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua paikoillaan.

Päähanskoina meillä on Reiman sivulta aukeavat hanskat. Suosittelen niitä jokaiselle pienen lapsen vanhemmalle! Ei ole ehkä mitään niin ärsyttävämpää kuin yrittää saada minikokoinen peukalo paikoilleen, puhumattakaan siitä että mukana on myös tumppu... Kovemmille pakkasille hanskan sisällä on merinovillalapanen. Kakkoshanskoina meillä on vetoketjuttomat Reiman paksummat kinttaat ja Stadiumista ostetut isommat (siniset) hanskat jotka ovat kätevät rekikyytiin. Hanskoihin pätee myös sama ilmavarasääntö kuin haalariinkin. Hanskat eivät myöskään saa olla liian suuret- taapero ei saa leluista kunnon otetta ja siitäkös kiukku syntyy...

kukka kukka2

Kaulaa lämmittämään tulee kauluri. Monella lapsella jää juuri kaulan alue paljaaksi ja ihmettelenkin miksi haalareiden kaula-alue on tehty niin tiukaksi. Päähän tulee piposta riippuen merinovillainen kypärämyssy ja sen päälle pipo. Näin korvat ovat hyvin suojattu pakkaselta ja viimalta. Haaveilen myös poitsulle omasta karvalakista, mutta ovat aika tyyriitä käyttöikäänsä nähden noin pienellä...

Kenkinä meillä on Vikingit. Reilun kokoiset jotta sisään mahtuu myös villasukka. Ja tärkeää on, että villasukankin jälkeen kenkään jää tilaa! Jos kenkä on nafti, ei villasukkakaan enää riitä lämmittämään pienen jalkoja. Vikingit ovat tukevat ja vedenkestävät.

Tämä vaatemäärä voi kuulostaa hullulta, mutta havointojeni perusteella nämä ovat juuri sopiva määrä J-P:lle ulos. Toki leudoilla keleillä pärjää jo pitkälle pelkillä sisävaatteilla ja haalarilla, mutta kun asteita alkaa oleman yli -10 täytyy villahaalari kaivaa esille. On hyvä muistaa sekin, että asumme pohjoisimmassa Lapissa tuntureiden keskellä ja sääolosuhteet voivat olla enemmänkin kuin mielenkiintoiset. Toki emme vie lasta ulos kun pakkasta on yli -25 astetta tai lunta sataa vaakatasossa.

Pieneltä lapselta on hankala saada selville onko vaatetta liikaa vai liian vähän. Totta kai pieni lapsi kiukuttelee kun vaatteita on liikaa ja pidättäytyy leikkimästä ja tyytyy seisomaan paikoillaan kun niitä on liian vähän. Niskasta voi kokeilla kädellä onko lapsi lämmin vai tulikuuma ja hikinen, ja yksinkertaisesti lapaset pois ottamalla saa selville sormien tilanteen. Totta kai taapero voi myös hytistä kylmästä. Paras tapa pukeutumisen lisäksi pitää lapsi ulkona lämpimänä on liikkuminen.

Toivottavasti tästä oli jollekin apua!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Marraskuun aurinko

1 2 3 4 5 6 ohhoh 7 8

Marraskuiset aamupäivät ovat todella kauniita- aurinko nousee hitaasti yhdeksältä lähtien ja viipyy taivaalla viitisen tuntia ennen kuin laskee takaisin mailleen. Tämä syksy on ollut todella lämmin ja joet eivät ole päässeet jäätymään joten lähes joka aamu ollaan saatu ihastella sumua kylän ympärillä. 

Nyt tällä viikolla pakkanenkin on saapunut ja toppatakit on saatu kaivettua ulos kaapeista. Oltiin sunnuntaina Petsikolla hirviä jahtaamassa ja itse kullakin oli varpaat jäässä. Kovan "hangen" takia Pekulla hiertyi jokaisen anturan sivu auki ja koira onkin ollut nyt saikulla viikon verran tassujaan parantelemassa. 

Revontuliakin on jo nähty runsaasti, itse en ole nähnyt yhtiäkään enkä ole edes suunnitellut lähteväni niitä kuvaamaan :D. Mulla on harjoittelujakso menossa ja koulujutut painaa pahasti päälle - mielummin teen ne kaikessa rauhassa ja jahtaan reposia paremmalla ajalla, stressaamatta kummastakaan sen pahemmin.

Lauantaille ollaan suunniteltu taas hirvireissua. Kävellen tai suksilla, sen näkee perjantaina jolloin on luvattu lumisadetta.

Hyvää loppuviikkoa lukijoille!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Jeagelveaijávri

mau

Eli tuttavallisemmin Jäkelve. Tuskin olen ainoa joka käyttää retkikarttaa apuna noiden järvien ja tuntureiden nimien kirjoittamiseen.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

maanantai 29. helmikuuta 2016

Tunturissa raikuu |||

DSC_1657 DSC_1622 DSC_1568 DSC_1650 DSC_1470
Ja jälleen kuvia toissa-toissa-viikonlopulta jolloin oltiin tunturissa pilkillä ja ajelemassa. 

J otti itselleen maaliskuuksi kesäloman (kyllä!) niin päästään koko pienen perheen kanssa pilkille, nyt kun kelitkin alkaa olemaan keväisemmät. Pikkupoikakin täyttää alle kuukauden päästä vuoden, hui! Paitsi että mun mammalomailu loppuu viimein ja aloitan työt terveyskeskuksella. Jep. Huhtikuussa aloitan lähihoitajan oppisopimuskoulutuksen!

Jep, minä, luonto-ohjaajaksi opiskellut vaihdan alaa. Miksikö? Yksinkertaisesti oppaan töitä ei ole ollut tarjolla ja nyt kun meillä on pieni perhekin pitkä-aikainen työ on ajankohtaisempaa- sesonkityö ei sovellu hyvin pienen lapsen elämään.

Mutta alan vaihdos ei vaikuta mitenkään blogin pitoon tai luonnossa harhailuun. Luonto-ohjaajan koulutuksessa on se hyvä puoli että siitä on hyötyä myös harrastuksissa. Ja mulla on pieniä suunnitelmia jo ensi talvelle, toivottavasti ne toteutuvat!




maanantai 22. helmikuuta 2016

Tunturissa raikuu ||

DSC_1451 DSC_1606 DSC_1546 DSC_1600
Tunturihimmailua parhaimmillaan.

Harmi että viime viikonlopun kuvasaldo jäi vähäiseksi huonon sään takia, Paistunturin puolella erään tunturin päällä hanskakin lähti tuulen mukana karkuun kun kuvasin poroja. Puhelimella. Ei tullut kuuloonkaan että olisin alkanut ilman hanskoja räpeltämään kameran asetusten kanssa.

Onneksi on näitä toissa viikonlopun kuvia jäljellä.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Tunturissa raikuu |

DSC_1637 DSC_1677 DSC_1591 DSC_1557
Viikonloppuun mahtui lukematon määrä kalaa, iloa ja hankeen uppoamisia. Vaikka tosissaan saatiin kaivella rekeä uppohangesta pois useampia kertoja, tai odoteltiin Petriksen kanssa kylmissämme pilkkopimeässä J:tä reittiä raivaamasta Vuokulijärven* jäällä reissu oli pelkkää lomaa.

Voisko joku viedä mut heti takaisin?

*oikeinkirjoitus

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kevät, oletko se sinä?

DSC_1203 DSC_1214 DSC_1212

Menipä taas puolet pojan päiväunista kuviensiirto-ongelman parissa painimiseen. No, sainpahan viimeinkin Flickrin käyttöön ja johan sitä tuli senkin palvelun kanssa väännettyä ennen kuin sain edes ladattua kuvia sinne :D.

Tässä hieman keväistä fiilistelyä Ellinpolulta ja Kaldoaivin erämaan pohjoisreunamalta! Perjantaina vietettiin päivä anoppilassa ja kasattiin kelkka kokoon, muutamaa osaa lukuunottamatta se on priimakunnossa ja valmis viikonlopun kuvausreissulle. 

Eilen oli aivan mahtavat revontulet kun ajeltiin Saariselältä Utsjoelle päin. Harmittaa etten enää ristiäisreissun jälkeen jaksanut lähteä ulos, eipä ole vastaavanlaisia näkynyt tälle talvelle kuin kerran. 

Pidetään sormet ristissä että säätiedotuksen ennustama pilvetön sää säilyy viikonlopulle! 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Johtalanvárri


Eilen lähdettiin puoli kahdentoista aikaan valloittamaan läheistä tunturin huippua. Keli oli seesteinen, mutta ilmassa leijaili pientä lumihiutaletta joka aiheutti sumunkaltaisen verhon maisemien ylle.

Johtalanvárri ei ole kovin korkea, ja sille oli yllättävän helppo lumikenkäillä kantohangella. Reitin kokonaispituudeksi taisi tulla n. 6,5 kilometriä, en laittanut Sportstrackeria päälle ollenkaan puhelimen huonon akunkeston takia.

Pitää suunnitella uusi reissu samalle huipulle jollekin aurinkoisemmalle päivälle, tuolta on nimittäin tosi hienot maisemat!


lauantai 23. tammikuuta 2016

Aurinkoa etsimässä


Kirjoitettu 20.1.2016
Tänään uhmasin pakkasta ja lähdin lumikenkäilemään jo ennen yhtätoista. Pakkasmittari näytti -33 astetta ja kotipihassa tuli mietittyä pariin otteeseen lumikenkiä laittaessa onkohan tämä sittenkään fiksua...

No hikihän siinä tuli kun kenkäilin hiihtosauvat apuna poluttomalla reitillä ylämäkeen. Kaaduinkin kerran, mutta onneksi olin laittanut kameran laukkuun vaikeimman kohdan ajaksi.Siinä hangessa istuskellessa tuli mieleen, kuinka kivaa lapsena oli möyrytä hangessa. Nyt hangessa möyryäminen oli lähinnä epätoivoista ylöspääsyä...
 Kelkkauralle päästyäni aloin tarkentamaan kameran asetuksia ja tein reittisuunnitelmaa- uppohankeen kohti läheistä suota, siis. Kahlasin ehkä 20 metriä kunnes käännyin takaisin ja päätin lähteä tarpomaan valmiiksi tampattua uraa pitkin.

Reitin vaihdos oli onni, koska ylhäällä maisemat olivat upeat, kuten tavallisestikin ja pääsin ihailemaan talven ensimmäisiä auringonsäteitä. Punaisen eri sävyt heijastuivat kauniisti muutamista pilvistä jotka olivat eksyneet taivaalle. Kuvailin aikani ja kokeilin tarkennuksen eri säätöjä paksut toppakinttaat kädessä ja kun poskista lähti tunto päätin lähteä laskeutumaan takaisin kohti kotia.

Kuten normaalistikin, tulin alas rinnettä normaalilla rytinällä ja pysähdyin vasta lähellä latua. Otin viimeiset kuvat auringonsäteistä ja tallustelin nätisti kotipihaan. Matkalla tuli suunniteltua viikonlopuksi Johtalanvárrin valloitusta, saa nähdä jaksanko lumikenkäillä niinkin pitkälle vai otanko mukaan sukset.

Kokeilin vaihteeksi kuvata Nikonin 18-55mm perusputkella, joka on kaikenlisäksi rikki. Hyvin näytti toimivan epäilyttävistä rasahduksista huolimatta!

torstai 7. tammikuuta 2016

Kyllä täällä tarkenee?


#puhkipalaneet
Vautsi mitä auringonnousuja (vaikka aurinko ilmestyykin taivaalle vasta ensi viikolla) näinä pakkaspäivinä onkaan ollut! Oon tuskastellu jo aiemminkin miksen saa suht ok- kuvia kameralla auringonnousuista ja laskuista. Mies taas vaihteeksi sääteli ja leikki kameralla eilen ja hoksasi "auto ISO":n ja sääti sen pois päältä - tadaa, kuvista tuli heti paljon parempia! Miksihän tuollainen on edes ollut kamerassa päällä? Onkohan se sitten vaikuttanut myös revontulikuviin?

Huomiseksi on luvattu jo paljon leudonpaa joten aion lähteä Kalkujoen laavulle heti aamusta kuvaamaan auringonnousua ja lumisia maisemia. Ylös menee jo kelkkareitti, joten retkestä tulee tuskin kauhean raskas.

Vois joskus lueskella sen kameran ohjekirjan läpi t. omistanut Nikonin jo kolme vuotta


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Joulu & uusi vuosi etelässä


Hyvät uudet vuodet minultakin lukijoille :)!

Tänään kotiuduttiin Etelä-Suomesta kotia. Iloiseksi yllätyksesi eteläänkin saapuivat pakkaset ja hieman luntakin ehti tipahdella taivaalta ennen kotiin palua.

Uutena vuotena oli luvattu revontulia koko Suomen ylle ja pääsimmekin siskoni kanssa "ihailemaan" ohkaista revontuliviirua taivaalla rakettien paukahdellessa ympärillä. 

Tekisi mieli kirjoittaa TO DO -lista alkaneelle vuodelle mutta taidan jättää sen väliin kun on niin vaikea ennustaa etukäteen mitkä suunnitelmat on mahdollista toteuttaa ja mitkä eivät.

Vuoden "lupaus" on kuitenkin keskittyä kuvaamiseen entistä enemmän ja käydä talvella enemmän tunturissa.


kuvat on otettu Villähteellä.