torstai 25. elokuuta 2016

Bađđaškaidi - Birkejohka 15 km // vaellus-16

DSC_3201 DSC_3206 DSC_3207 DSC_3213

 Otsikosta jo huomaakin, kesän vaellus on patikoitu! 

Kuten normaalistikin, suunnitelmat muuttuivat ja Guivin reissu muuttuikin kolmipäiväiseksi vaellukseksi hieman ylempänä Paistunturin erämaata.

Ensimmäinen päivä starttasi puolilta päivin Bađđajoen parkkipaikalta jossa pistettiin loput kamppeet kiinni rinkkoihin ja sanottiin heipat meidän kuskille, J:lle. Reissun rankin nousu oli onneksi ensimmäisenä, ja hikoiltiinkin Bađđaškaidin rinteessä tovi. 

Mönkijäuraa oli helppo kävellä ja ehdittiinkin pitämään muutama henkäisytauko ennen ruokataukoa. Aurinko paistoi ja poroja vilisi joka suunnassa.

DSC_3221
Rastigaissan rinteet 
DSC_3225

Ruokailupaikaksi valittiin suuren kiven vierusta, koska tuuli yltyi yltymistään. Vettä haettiin lähimmästä lammikosta johon virtasi vettä lähteestä. Ruokaa valmistellessa tunsin nipistyksen sormessani ja kauhistuksekseni huomasin purijaksi aivan jumalattoman kokoisen hämähäkin! 

Mie en pelännyt ennen hämähäkkejä, mutta voin sanoa että lukin kokoisen hämähäkin purressa isommallakin kaverilla saattaa lirahtaa housuun. Hämy lensi komeassa kaaressa keskelle meidän ruokavälineitä ja paniikissa sitä sitten etsittiinkin tuloksetta. 

Kohtauksesta rauhoituttuamme ruokailtiin reissun ekat nuudeli-soijarouhe- hässäkät ja lepuuteltiin nousussa rasittuneita jalkojamme. Hämpyn puremasta ei jäänyt jälkeä (onneksi) muualle kuin mieleen...

DSC_3235
Emppu ja edessä kohoava Loktaoaivi
DSC_3233

Matka jatkui kohti Orošoaivia, jonka lausumista harjoiteltiin ja pohdittiin useampi tovi. Kokoaikainen nouseminen ylemmäs ja ylemmäs tunturiin alkoi jo tuntua jaloissa, väsymyskin painoi ja takaa hiipivät sadepilvet loivat tunnelmaa iltaan. 

Loppujenlopuksi itse Orošoaivin huippu ei ollut kovin kummoinen, koska sillehän oltiin hiippailtu jo koko päivä. Korkealla sitä joka tapauksessa oltiin ja maisemat etelään olivat upeat. Näimme jopa kaukana ystävän perheen mökit, jossa pääsin eräänä maaliskuisena iltana pulahtamaan paljuun ... Ajatus paljusta lämmitti mieltä.

DSC_3241 DSC_3244 DSC_3270 DSC_3283

Perillä olo oli helpottunut, mutta yllättävän energinen ottaeen huomioon päivän aikana kuljettu matka! Joki pauhasi Loktaoaivin alapuolella muuttuen koskeksi ja tasainen telttapaikkakin löytyi helposti.

Ja ei kun teltta pystyyn, kamppeet perinteisesti levälleen pitkin jänkää ja nuotiota kyhäämään. Pienissä liekeissä grillasimme makkarat ja mussutimme ties mitä rinkasta löytyvää iltapalaksi. Ja koska energiaa vielä riitti, molemmat kiivettiin vuorotellen viereisen nyppylän päälle hoitamaan puhelinsignaalia tarvitsevat asiat ja kuvattiin koskea aikamme.

Yöksi puin päälleni turhan paljon vaatetta, ja jopa hikoilin jossain vaiheessa yötä oikein kunnolla. Pussini mukavuusalue on n. 7 asteessa naisella ja yöllä taisi viiletä n. 4 asteeseen. Yöksi luvattu sadekin alkoi, ja aamulla herättiinkin pieneen yllätykseen...

... Lisää seuraavassa osassa, Birkejohka - Loktajávri - Goahppelašjávri!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Eräs ilta tunturissa

usva-auringonasku-tunturi usva-puut-tunturi usva-aurinko usva 1auringonlasku

Usva saapui niin yllättäen jängälle, hyvä että edes ehdin huomata sitä kauempaa leiripaikalta. Usva saapui sopivasti auringonlaskun aikaan ja kamera pääsi laulamaan.

Ei kestänyt kuin hetki, kun auringon viimeisetkin säteet värjäsivät usvan oranssiksi. Maisemasta puuttui enää vain poro, se olisi kruunannut näkymät.

Kaipuu noihin maisemiin on suuri, etenkin kun kirjoitan tätä tekstiä Rovaniemeläisessä yksiössä. Mulla alko koulun teoriajaksot! Onneksi niitä kuitenkin on niin "vähän" että töiden ja kotona tehtävien koulujuttujen välissä ehdin käymään luonnonhelmassa rentoutumassa.

Mulla on suunnitelmissa käydä Rovaniemelläkin kuvaamassa joku kerta, mutta saa nähdä missä välissä saan aikaiseksi! Ounasvaaran ja Napapiirin retkeilyalueen reitit kiinnostavat eniten.

Vai mitä Rovaniemeläiset suosittelevat iltalenkkikohteeksi?

torstai 11. elokuuta 2016

Syksyn tuntua Vetsijoella

vetsijoki vetsijoki-utsjoki vetsijoki-utsjoki-vetsikko vetsikko-utsjoki vetsikko-lapsenkantorinka sieni-vetsikko marjanpoimija-vetsijoki sieniä-vetsikko

Siis miten voi sää muuttua näin äkkiä super-kesäisestä koleaksi syksyksi?

Käytiin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna kalastamassa Vetsijoella, jonne meillä on osakaskunnan luvat. Minä heiluin kameran kanssa pusikoissa J:n ja J-P:n heitellessä joella.

Me vaihdettiin kantajaa, nimittäin edeltävän päivän hillankykkiminen tuntui mulla selässä ja reisissä vielä seuraavana aamuna, joten en ottanut riskiä että vielä työviikon alkaessa mulla olis paikat aivan jumissa ja kipeänä. Niskakin oli aivan juntturassa josta aiheutui päänsärkyä. Siinä mun osalta vielä yksi miinus Manducalle, ei siis sovellu itselleni urheilullisiin suorituksiin - joihin se tuskin on suunniteltukaan.

Meidän lastenkantorinkka on ostettu kaverin äidiltä (kiitos!). Sen merkki on hieman hämärän peitossa -  reppuosassa lukee Norrheim ja hihnat ovat Deuterin. Olin positiivisesti yllättynyt saadessani rinkan käsiini kun huomasin siinä samanlaiset säätömahdollisuudet kuin omassa rinkassani. J-P viihtyy kantorinkassa niin kauan kun kantaja on liikkeessä, liian pitkistä pysähdyksistä jätkä hermostuu, alkaa kiukutella ja repiä lakkia ja hiuksia.

Kantorinkkaan saa kätevästi eväät ja hieman vaatettakin. Tarvittaessa siihen saa myös karabiineilla makuupussia ja muuta härpäkettä mukaan. Toivottavasti ensi kesänä päästään ihan oikeasti vaeltamaan pojan kanssa ja testaamaan rinkan käyttömahdollisuudet.

Mutta ei sen enempää kantorinkasta. Kun J halusi käydä hankalammassa kohdassa kalassa jäin J-P:n kanssa metsään. Virtaava vesi kiinnosti poikaa niin paljon, että koin parhaaksi lähteä syvemmälle metsään tutkimaan mustikoita. Hetken aikaa niitä ihmeteltyämme poitsu innostui itse nyppimään marjoja varvuista! Saattoi sinne suuhun muutakin mennä kuin pelkkiä marjoja, mutta eiköhän tuosta jätkästä tule mulle marjakaveri parin vuoden sisällä.

torstai 4. elokuuta 2016

Hillareissu Kaldoaiville Manducan kanssa

hilla kaldoaivihillareissu kaldoaivimönkijä kaldoaivihillareissu2 uusiversio kaldoaiviura poikanjallavaara

Tänä kesänä töissä ja kyliltä on kuulunut paljon huhuja hillasoiden kypsymisistä. Jo heinäkuun alussa kävin skouttaamassa lähistön suoalueet ja merkitsemässä ne Sportstrackeriin muistiin. Heinäkuun viimeisellä viikolla kipusin ylös tunturiin hillankuvat silmissä kiiluen mutta sain pettyä- tunnin samoilusta käteen jäi vain kourallinen hilloja. Jotka söin turhautuneena Kalkujoen laavulla.

Toinen koitos koitti viikko ensimmäisen pettymyksen jälkeen. Otin mukaani koiran ja hiki hatussa, hyttyset silmillä kahlasimme soita läpi. Saaliina n. 2,5 dl hillaa. Jee.

Meidän piti lähteä telttailemaan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, mutta yllättävien esteiden takia päätimme lähteä pelkästään hillaan, sillä tulevana viikonloppuna olisimme joka tapauskessa lähdössä yöreissulle tunturiin.

Tämä reissu tehtiin jo vuosi sitten ostetun Manducan (rintarepun) kanssa. J-P ei tykännyt rintarepusta 6 kuukauden ikäisenä eikä kovin paljoa senkään jälkeen. Nyt, kun tuon "ison pojan" sai laitettua selkään, poika hihitteli, höpötteli ja huuteli iloisena koko reissun ajan.

Meikä sai hyvää kyykkytreeniä tuon 12 kilon painon kanssa kun hillaa riitti silmän kantamattomiin. Me jopa J:n kanssa harkittiin keskeyttämistä, mutta päätettiin jaksaa loppuun asti. Raakoja hilloja jäi vielä ensi viikolle poimittavaksi.

Manduca on suosittu kantoväline. Moni käyttää sitä aivan pikkuvauvasta asti taaperoon, mutta meillä se ei ole toiminut kuin vasta taaperoiässä. Vauva-aikana käytettiin BabyBjörnin vastaavaa 0-12kk rintareppua, joka annettiin eteenpäin ystävälle.
Minulla oli aikaisemmin ongelmia saada poika selkääni ja silloin tarvitsin J:n apua. Nyt, kun jätkä osaa jo itse istua nätisti repun pukemisen aikana laitto on helpompaa ja onnistuu jopa yksin. Alaselkäni tuli kipeäksi kantamisesta, en tiedä oliko kyykkimisellä osuutta asiaan ... :D

Jos Manducaa ja lastenkantorinkkaa pitäisi verrata toisiinsa, jatkossakin ottaisin Manducan marjametsälle mukaan., missä lapsi ei pääse heilumaan selässä pahasti kyykkiessä. Rinkka on sitten taas pidempiä ja vaativimpia kävelyreissuja varten joilla ei tule heiluttua ja kyykittyä.