Jäätymässä

Tänään on kyllä paleltu koko talven edestä. 

Aiemmin päivällä kävin tunturissa lumikenkäilemässä, mittari näytti tuolloin -33 astetta. 

En edes tahdo tietää paljon ulkona oli kun bongailin revontulia, tuntuu vieläkin sormissa pahalta.

Näissä rungossa on selkeitä eroja jo laadussakin (no tota kai), mutta D7100:lla on yllättävän hankala tarkentaa! D3100:lla ei tarvinut miettiä ollenkaan mihin tarkentaisi revontulikuvia kuvatessa mutta tällä monimutkaisemmalla laitteella mulla meinas jo oikeasti sormet pudota käsistä kun mietin ja pohdin miten tällä tarkennetaan kunnolla.

Pitää alkaa googlettelemaan.

Joulu & uusi vuosi etelässä

Hyvät uudet vuodet minultakin lukijoille :)!

Tänään kotiuduttiin Etelä-Suomesta kotia. Iloiseksi yllätyksesi eteläänkin saapuivat pakkaset ja hieman luntakin ehti tipahdella taivaalta ennen kotiin palua.

Uutena vuotena oli luvattu revontulia koko Suomen ylle ja pääsimmekin siskoni kanssa "ihailemaan" ohkaista revontuliviirua taivaalla rakettien paukahdellessa ympärillä. 

Tekisi mieli kirjoittaa TO DO -lista alkaneelle vuodelle mutta taidan jättää sen väliin kun on niin vaikea ennustaa etukäteen mitkä suunnitelmat on mahdollista toteuttaa ja mitkä eivät.

Vuoden "lupaus" on kuitenkin keskittyä kuvaamiseen entistä enemmän ja käydä talvella enemmän tunturissa.

kuvat on otettu Villähteellä.

Minusta

1. kesällä mun lenkkeilyt kohdistuu pääosin metsään tai tunturiin. Tunnin lenkki saattaa venähtää pidemmäksi koska lähes aina poikkeuksetta poikkean polulta/ lähden laskeutumaan kotiin uusista paikoista jotka usein osoittautuu huonoiksi valinnoiksi...

2. Ennen unohtelin kotiin kameran muistikorttia. Nykyään akku on lähes aina kotona. Tai se pidike millä kamera kiinnitetään kolmijalkaan on zoomiputkessa kiinni. Tai akku on muuten vaan lataamatta.

3. Pelkään ulkohuusseja. Mulla on aina jokin lamppu mukana jolla tsekkaan huussin perusteellisesti. Eihän sitä koskaan tiedä mitä siellä vaanii...? Tämäkin juontuu jostain lapsuuden Aulangon reissusta jossa pelkäsin että huussin sisällä on karhu.

4. Joskus pienikin rapina sa mut pelkäämään karhua. Sitten sitä hipsitäänkin nopeinta reittiä kotiin. Tai jos koira saa vainun jostain, se ei voi olla hirvi tai mikään muu sarvellinen...

5. Mulla on jatkuvasti uusia vaellussuunnitelmia mielessä. Tällä hetkellä haaveilen hiihtovaelluksesta ja ensi kesän parin yön yksinvaelluksesta. Valoisaan aikaan totta kai, mun vainoharhailu ei kestäis yksinäisiä pimeitä öitä.

6. Pelkään pimeää. Oon lopettanut kokonaan kauhuleffojen katsomisen koska pari revontulireissua on päätynyt siihen kun pakkaan kamat kauhuissani autoon ja kaasutan paikalta pois.

Okei oon mie vissiin hieman vainoharhainen.

Kuvat otettu torstaina lähimetsästä. Autoa en kuulemma saanut käynnistää pakkasen takia eikä kelkkakaan käynnistynyt lukuisista yrityksistä huolimatta...

Ailigas

Näistä kuvista olen säätänyt valoisuutta ja kontrastia, sekä horisonttia. 

Mentiin torstai-iltana kuvaamaan himmeitä revontulia kylän kupeessa olevalle Ailigas tunturille. Koska mun kameranjaloista on irronnut kokonaan yksi jalka ja se on kiinni rungossa heikosti, suurin osa kuvista kuvattiin auton konepellin päältä jonka takia suurin osa kuvista oli rajusti vinossa.

Missähän se lumi viipyy? Toivottavasti kaamos ei ala ilman lunta, en ees halua tietää kuinka ankeaa silloin on. Tosin silloin on helpompi päästä kuvaamaan revontulia!  

Tässä yksi torstain masterpieceistä.

Joku kuvista saattaa olla J:n ottama, joka innoissaan sekoitti kameran asetuksia tutkiessaan revontulikuvauksen ihmeellisyyksiä.

Marraskuun ensimmäiset 2

Jatkoa edeltävään postaukseen.

Kuvia on rajattu ja kokoa muutettu.

Marraskuun ensimmäiset

Eilen luvattiin pilvistä koko illaksi, mutta onneksi satuin lenkille juuri kun taivas aukeni ja paljasti tähdet. Kotiin palaessani revontulet olivatkin ilmestyneet taivaalle ja nopeasti vaihdoin päälleni lämpimämpää ja suuntasin Mantojärven rannalle.

Revontuliloistoa kesti vain pienen hetken kunnes pilvet alkoivat peittää pohjoista taivasta. Siinä kiireessä en kauheasti alkanut katsomaan kameran asetuksia ja kotona sainkin sitten huomata että osassa kuvista tarkennus oli mennyt päin pebaa.

Koko eilisen illan tuskailin näitten kuvien kanssa, yritin muokkailla ja pohtia kehtaanko julkaista näitä, mutta nyt katsottuna nämä ovatkin just hyviä näin, enkä muokannut kuvia loppujen lopuksi muuten kuin muuttamalla kokoa.

Revontulista tulossa vielä toinen postaus, en viitsi tehdä kilometripostauksia...

Coming soon ...

Syksyn ensimmäiset

Kuvia on vaikka kuinka paljon, mutta kun täytyy valita kämpän siivoamisen ja kuvien läpikäynnin väliltä poitsun nukkuessa, valitsen siivoamisen.

PARKINGLOT PARTY

Pohjois-saamen kielikurssin jälkeen on hyvä poiketa keskelle ei mitään parkkiskuvaamaan revontulia.

Mie en tajua, suurinosa kuvista oli törkeän tummia vaikka omasta mielestä asetukset oli just bueno. Kai sitä pitää alkaa kikkailemaan otsalampun kanssa että sais edes jotenkin kunnon kuvia.

Tai sitten oon itsekriittinen.

Marraskuun revontulia

varjostusta muok.

varjostusta muok.

Kaamoksen parhaimpia puolia - revontulia näkyy jo seitsemän jälkeen. Ainoa harmi on nuo kylänraitin valot jotka vaalentaa kuvia liikaakin. 

Ehkä viikonloppuna pääsis kuvailemaan tunturiin revontulia !

ps. kamala kun blogspot tummentaa noita kuvia ennestään joissa tummensin varjostusta hieman.

Revontulet Utsjoella

Tämän  kätevän sivun mukaan melkein koko Suomen alueella on luvattu hyviä revontulia! 

Eilen odoteltiin kahden kaverin kanssa että tulisi tarpeeksi pimeää ja lähdettiin metsästämään revontulia. Ensiksi ajettiin poroerotusaidoille Skalluvaaraan, jossa oli vielä liian valoisaa. Käytiin teurastamon pihassa mutka, mutta revontulet olivat kadonneet ja päätettiin lähteä meille 18 kilometrin päähän juomaan mustaherukkamehua kylmyyttä vastaan.

Skalluvaaran välkyt

Kesken matkan tytöt bongas ikkunasta todella hienot revontulet, ja koska lähimailla ei ollut paikkaa pysähtymiselle jouduttiin ajamaan pitkälle ennen kuin saatiin kamera jalustalle. Revontulet valitettavasti katosivat hetkellisesti ja jatkettiin taas matkaa.

Kirkkotupien läheisyydessä onni potkaisi jälleen ja lähellä parkkista hoksattiin uudet välkyt taivaalta. Siinä vierähtikin pidempi tovi kun kuvasin ja lämmiteltiin porukalla.

Kun tulet taas katosivat jatkettiin matkaa meille ja juotiin viimeinkin ne lämpimät mehut. Heitin tytöt takaisin 10 kilometrin päähän kotia ja paluumatkalla harmittelin vielä upeampia revontulia, kamera tietenkin jäi jo tuossa vaiheessa kotiin kun kylällä on niin valoisaa eikä kotipihassa näkynyt mitään.

Oon tosi tyytyväinen kuviin! Kuu paistoi koko ajan taustalla, joten kuvat ovat vähän liian valoisia omaan makuun mutta parempiakaan en osaa ottaa.

Sigman putki on aivan älyttömän hyvä tähän touhuun.

Kävin eilen myös tunturissa kuvaamassa ruskaa ja harkitsen kehtaanko laittaa kuvia tänne. Sigman putki on suht huono juuri ruskavärien kuvaamisessa. 

Mitä pidätte? :)