sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Eräihmisen joululahjaideat

Viikonlopun ajankuluksi suunnittelin pienen listan, josta voi olla apua eräihmiselle joululahjoja miettivälle. Samat tuotteet ja ideat soveltuvat toki urheilijoille ja muuten vaan ulkoileville.


Scandinavian Outdoor Store  on luotettava ja kätevä paikka tilata tuotteita ja toimitus kestää viikon. Samoja tuotteita löytää myös muista eräkamppeita myyvistä liikkeistä. 

Paljon halvemmalla saa myös hyvää, itse käytän mm. max 10 euroa maksaneita kinttaita karvakinttaiden lisäksi, villasukkiin lanka maksaa 6-8 euroa parhaimmillaan ja värivalikoima on suuri. Buff- huiviksi käy nyt mikä tahansa putkimainen venyvä ja lämmin kangas, ainoastaan laatua katsoisin tarkemmin kerrastoissa, villapaidoissa ja karvalakeissa. Oma kevytkarvalakki, jota käytän välillä sijaislakkina maksoi 20 euroa ja on palvellut hyvin.


Vaatetus


Välineistä listaan valitsin tuotteita, jotka eivät käy lompakon päälle ja ovat hyödyllisiä.

Petzlin otsalamput ovat kestäviä ja hyviä hintaansa nähden - omani on nyt kadonnut, mutta on kerran käynyt pesukoneessa ja toimi vielä samoilla pattereilla. Kätevää.
Monitoimityökalu on jokaiselle näpertelijälle hyödyksi. Parhaimmillaan siitä löytyy saksista puukon kautta sahaan ja pullonavaajaan kaikki hienoudet.
Puukko on kiva lahja vaikka vaan koristeeksi. Puukon kaiverruttaminen maksaa 7-10 euroa ja saa monista myymälöistä paikan päältä.
Termospulloissa kannattaa käyttää rahaa. Halvat menevät helposti hajalle ja päästävät lämmön läpi. Kivahan se lämmin pullo on selkää vasten repussa, kylmä kaakao voi taas olla surku ...


Välineistö

Siinäpä pieni lista joululahjaideoista :) 

Mitä te toivotte?

Itse odotan innolla joskopa se pukki toisi akustisen kitaran kontissaan, kova hinku soittamaan ja alkaa puhelimen piano- appit kyrsimään. 
*J, vinkki*



perjantai 28. marraskuuta 2014

What does the jämthund say?



Peku, tuo jämtlannin pystykorvan ja norjanharmaan vahinkopentu näytti pienenä enemmän siiseliltä kuin koiralta. Sen viaton söpöys ja harmittomuus on tiessään - mitä sille kuuluu nykyään?


Peku on nykyään 6kk täyttänyt isohko kaveri. Puntari näyttää 25 kiloa, mutta siihen ei ole luottamista. Pentumaisuus on ja pysyy, väsyneenä Roku-Petterissä on havaittavissa myös aikuistumista. Peku on sisäsiisti, ei ole tuhonnut kuin yhden sohvan kaatopaikkakuntoon ja nykyään pärjää kuusikin tuntia yksin. Mutta auta armias jos käyt mutkan kotona ...




Kissat on edelleen kivoja leikkikavereita, Peku ei vaan ymmärrä miksi Kintas antaa aina turpiin kun raukka yrittää hieroa sovintoa. Justeri sentään huomaa Pekussa myös ystävällisyyttä ja lyöttäytyy toisen seuraan ihmeellisen usein.


Vaikka Peku onkin hirvikoira, meille se on kuin mikä tahansa lemmikki. Vaikkei siitä tulisikaan kunnon metsäkaveria, se edelleen pysyy meillä. Pekun nukkumapaikka on meidän sängyn vieressä pienessä puulaatikossa jonne se edelleen itsensä tunkee yöksi. Aamuisin se on J:n kanssa tunnin hereillä ja jatkaa J:n lähtiessä töihin unia vielä kaksi tuntia mun kanssa. 

Temppuja Peku osaa vain muutamia. "Istu", "maahan" ja "tassu" onnistuu, "oma paikka" ja "kieri" ovat vielä harjoituksen alla. Mutta hitaasti hyvä tulee. "Syömään" ja "haluaako Peku ulos?" on varmoja tapoja saada koiran huomio.

Lenkkeilystä ei sitten mainita sanaakaan. Toivottavasti kukaan ei luule et pyörin päissäni tuolla pihalla kun hoipertelen tuon vetojuhdan perässä.

Niin ja Peku on kova saunomaan. Jos käyt edes kädet pesemässä kylppärissä koira seuraa perässä ja kiipeää lauteille. Aina.

Älkää pelätkö, kissoisa en tee samanlaista postausta.


maanantai 24. marraskuuta 2014

PARKINGLOT PARTY










Pohjois-saamen kielikurssin jälkeen on hyvä poiketa keskelle ei mitään parkkiskuvaamaan revontulia.

Mie en tajua, suurinosa kuvista oli törkeän tummia vaikka omasta mielestä asetukset oli just bueno. Kai sitä pitää alkaa kikkailemaan otsalampun kanssa että sais edes jotenkin kunnon kuvia.

Tai sitten oon itsekriittinen.

torstai 20. marraskuuta 2014

Marraskuun revontulia



varjostusta muok.

varjostusta muok.


Kaamoksen parhaimpia puolia - revontulia näkyy jo seitsemän jälkeen. Ainoa harmi on nuo kylänraitin valot jotka vaalentaa kuvia liikaakin. 

Ehkä viikonloppuna pääsis kuvailemaan tunturiin revontulia !

ps. kamala kun blogspot tummentaa noita kuvia ennestään joissa tummensin varjostusta hieman.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Nikon Coolpix s800








Saatiin ennakkoon joululahjaksi mun vanhemmilta Nikonin Coolpix s800 pokkarikamera, ja ylitti kyllä odotukset kuvanlaadullaan!

Normaalisti oon tottunu pokkareissa rakeiseen ja epätarkkaan kuvaan, jossa värit eivät tule oikeuteensa. Nikonilla kaikki Ailikaan värit pääsivät mukaan ja laatukin on melkein kuin järjestelmäkamerassa.

Tuohon kameraan saisi vaikka mitkä wifi- facebook ja Twitterijutut, mut meille riittää pelkkä kuvaamisen laatu. Kosketusnäyttö on vähän hassu juttu kamerassa, mutta eiköhän siihenkin totuta.

kuva

Nyt pikaisten testailujen jälkeen suosittelen kameraa jokaiselle, joka harkitsee pokkarin ostoa. Pakkasessa tuo napittomuus voi hieman haitata, mutta ainakaan meillä coolpix ei tule olemaan se ykköskamera, vaan nimenomaan pikkureissujen, illanistujaisten ja arjen kuvaamista varten hankittu järkkärin lomauttaja.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Marraskuinen vuorokausi


09:15



13:00


20:30



Aurinko nousee 9:39 ja laskee 14:11. Päivän pituus on 4h 32min. - ilmatieteenlaitos

No huijasin nyt sen verran että kuvista viimeiset otettu eilen.

You get the idea.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Sled_dog indeed



Tänään oli viikon ainoa päivä jolloin oltais päästy kuvamaan lunta ja aurinkoa. Mutta, kuten normaalia on, kamerasta on aina pakko olla akku loppunut tai muuta mukavaa... Tällä kertaa kissa oli syönyt muistikortin palasiksi. Elikä kännykkälaadulla mennään.



Tuulen poispuhaltaman lumen takia jouduttiin jäämään Alikaan puoliväliin, kun suksia ja telaa raastava sora alkoi tuntua jo itsestäkin pahalta. Ekat kelkkailukelit on jo ihan hyvät mutta kannattaa varoa niitä lammenjäitä. Nimimerkillä kelkka kurassa ja lahkeet kastui. Järvien jäille ei kyllä vielä ole asiaa.




Peku istui ekaa kertaa kelkan kyydissä ja ihmeen hyvin meni! Kaikki koirat ei tuohon opi, mutta meidän läheisyysriippuvainen koiruli istui koko matkan kiltisti J:n sykyssä. Koira on siis kelkassa fleksistä kiinni, mutta niin, että jos koira tippuu/ hyppää kyydistä narua tulee 10 metrin verran, jolloin kelkan ehtii loistavasti pysäyttämään. (Kelkan jarrutusmatka on huomattavasti lyhyempi kuin auton, eli sen ehtii pysäyttää jo kun huomaa koiran hyppyaikeet.) Ja eihän me kuin 20km/h pörryytelty menemään ettei kävisi huonosti.



Ja hieno etukamera-selfie. 

Vähän kyrsii että tulee viimeisetkin auringonvalot istuttua töissä. Aurinko laskee ensi viikonloppuna jo 14:30, eli kaamos lähestyy uhkaavasti.

Oon jo hieman hakenut kaamokseen inspiraatiota muiden blogeista ja valokuvausharrastajien sivuilta jotta saan tänäkin talvena (omasta mielestäni) hyviä ja erilaisia kuvia luonnosta.

Jos ensiviikonloppuna olisi koko kamera kasassa ja pääsisi kunnolla kuvailemaan...

Hyvää isänpäivää kaikille!