sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kaamos

DSC_3775 DSC_3773

Kaamos on laskeutunut ja aurinkoisista päivistä saa vain haaveilla. Kylänraitti on hiljentynyt ja yöunet maistuvat entistä paremmilta. Pohjoisin Lappi on vaipunut uneen.

Utsjoella kaamos kestää 52 vuorokautta. Ajatelkaa!

Vaikka tämä onkin neljäs kaamokseni, en totu tyhjään taivaaseen. Etelässä asuneena muistan tammikuiset, kylmät pakkasaamut jolloin aurinko paistoi taivaalla ja sai lumen kimmeltämään. Täällä se aika on keväällä jolloin myös lumi alkaa sulamaan.

Etelässä aurinko näyttäytyy päivällä taivaalla, monta tuntiakin. Sen näkeminen piristää huomattavasti. Pohjoisessa päivällä on parin tunnin kestoinen hämärä, jota voi verrata normaaliin iltahämärään. Sininen hetki nähdään auringon oletettuna laskeutumisaikana jolloin laskevan auringon säteet ylettyvät sinertävänä valona myös tänne pohjoiseen saakka.

Hämärän aikana luonto on todella kaunis ja pimeän laskeuduttua revontulista voi nauttia jo hyvissä ajoin alkuillasta. Mutta pimeydellä on valitettavasti myös se huono puoli, joka ainakin itsellä vaikuttaa yllättävän paljonkin.

Joillain kaamos laukaisee kaamosmasennuksen, josta kärsitään myös etelämmässä. Itse kuulun kaamosväsymyksen omaaviin ihmisiin ja pakko myöntää - heti kun kolmen aikaan päivällä alkoi olla pilkkopimeää, mulla illan väsymys siirtyi suoraan kello kolmeen. Voisin mennä nukkumaan vaikka heti töistä kotiin tultua! Siksi blogissakin on ollut niin hiljaista viime aikoina. Mun tunturilenkit ovat lyhentyneet parin kilometrin koiranlenkityslaahustuksiksi ja en edes jaksa kammeta itseäni ulos joka päivä töiden jälkeen. Tässä on se hyvä puoli, että olen aktivoitunut salin puolella. Tuleepahan edes jotenkin pidettyä kuntoa yllä.

Itse ehkäisen kaamoksen aiheuttamaa väsymystä D- ja monivitamiinivalmisteilla. Muina vuosina en ole niitä säännöllisesti syönyt, joten nyt mulla onkin pieni testi menossa. Edeltävinä vuosina olen alkanut stressaamaan asioista syyskuusta lähtien, tällä hetkellä stressi on pysynyt suhteellisen normaalina koulu- ja työasioista huolimatta. Ottaen kuitenkin huomioon, että 2014-2015 kaamoksen olin raskaana ja 2015-2016 elettiin vauvavuotta. Myös liikunta, ravinteikas ruoka ja säännöllinen unirytmi auttavat.

Vaikka kaamos väsyttää ja pistää koko harrastusrytmin sekaisin näin aluksi, tammikuussa menojalkaa alkaa taas vipattaa alkujärkytyksen jälkeen. Ainakin näin on ollut muina vuosina - saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu!

Tästä linkistä  voit katsoa oman paikkakuntasi kaamoksen keston.

Edeltävien vuosien kaamoskuvia voi selata täältä


tiistai 22. marraskuuta 2016

Kesän to do- lista. Miten kävikään?

plöp DSC_3657 plöäp lapset

Syksykin on jo ohi ja on ollut jo ajat sitten aika heittää hyvästit kesälle. Mulla on ollut tapana tehdä itselleni muutamia tavoitteita tulevalle vuodenajalle, ja jälkikäteen katsoa mitä tuli suoritettua ja miten suunnitelmat piti paikkansa! Talven to do- listan löydät täältä

Kuvat Ellinpolulta Lokakuussa. Pahoittelen postauksen tekstien kokoeroa.

1. Kesäkuun alussa kävellä 10 km reitti Härkävaara- Johtalanvárri - kotipiha 
Eli sama reitti kuin viimekin vuonna, tällä kertaa Pekun kanssa.

Noh, tää reissu tuli vedettyä heti ensimmäisenä. Tykkäsin kovasti! Uskon, että tästä tulee joka keväinen tapa aloittaa retkeilykausi. Peku on sen verran hankala retkeilykaveri (riistavietti...), että voi olla että ensi keväänä kuljen reitin yksin pyhässä yksinäisyydessäni.



2. Yöpyä yksin teltassa
Tää on jännittäny mua jo talvesta lähtien! Välillä mietin et en tuu pystymään tähän, mut hei, mä vaikka valvon ekat yöt jos on tarvis. Ja aurinkohan täällä paistaa 24/7 kesäisin, joten tuskin tulee olemaan parin ensimmäisen yön jälkeen kamalaa.

Jes! 
Mie ylitin itseni tämän reissun aikana, ja se olikin reissun juju. Vaikka hyvin nukuttu jakso olikin lyhyt, rohkaistuin reissusta sen verran etten osannut enää pelätä vaelluksellamme. Mua pelotti eniten, että karhu tallustelee leiripaikalle yöllä ja joudun pakenemaan pakokauhun vallassa paikalta anoppilaan turvaan...

Linkki yöreissuille yksi & kaksi

2.5 retkeilen yöttömässä yössä

Ok, yöttömän yön aika oli jo ehtinyt loppua, mutta tähän lasken yöreissun Skoarralla ja usvakuvauksen.

3. Mennä J:n ja mini J:n kanssa Jeagelveaijávrille yöksi
Vielä tänä kesänä emme osta lapsenkantorinkkaa vaan kokeilemme minkälaista retkeily pienen lapsen kanssa on, että tulisiko koko rinkalle lopulta käyttöä ollenkaan kun meillä on Manducakin jolla on hyvä kantaa 1-vuotiasta. 

No tämä jäi suorittamatta. Emme yöpyneet yötäkään J:n tai mini J:n (miksen vain käytä heistä lempinimiä blogissa..?) kanssa, mutta sekä Manducaa että lastenkantorinkkaa tuli käytettyä. Pohdintoja molemmista voi lukea postauksista Hillareissu & Vetsijoki

4. Skalluvaara - Ailigasreitti 10km
Tämän reitin olemassaolosta sain tietää vasta loppukesästä! Reitti lähtee siis Skalluvaaran poroerotusalueelta ja kulkee Kaldoaivilla Ailigas- tunturin laelle.

Hahaa, tämän rastin suorittaminen oli ehkä helpoin. Mie otin yhteyttä Alma Arktikaan Fatbiken (läskipyörän) vuokrauksen merkeissä ja Reetta ehdotti osallistumista läskipyöräretkelle. Ja miehän osallistuin, rakastuin ja suoritin yhden tavoitteista. Koska koko reissu oli mahtava, nopeasti ohi ja hauska - en kaivanut kameraa repusta esiin koko sen aikana joten todisteeksi Skalluvaara- Ailigas - retitin läpikulusta jäi vain kännykkäkuvia. Reissun perusteella voin lämpimästi suositella Reetan ja Hannun yritystä sekä opastuksen, että asiakaspalvelun saralta.

5. Guivin rengasreitti
Samalla reissulla Kevon alkupää ja reitin parhaimmat nähtävyydet sekä tunturille nousu. Kelpaa. Tämä on siis elokuussa suoritettava vaellus!

No hehhee, Guivin ylitys jäi haaveeksi. Itse oletin että kyseisen reitin olisi kätevästi kulkenut alle viikossa, mutta jos haluaa lähteä rennolle vaellukselle jolla ei tarvitse kauheasti aikatauluja katsella, Guivin reittiin saa hyvin kulutettua jopa 7 päivää. Hui. Lähdettiinkin sitten kolmen päivän reissulle Paistunturin pohjoisosaan.

Hyvinhän näitä tuli suoritettua! Me happy.

Tavoitteita ensi talvelle

1. Mie ensinnäkin hiihdän

Ostin viime talvena itselleni sukset, joita tosiaan käytin parisen kertaa. Jos sitä tänä talvena keskittyisi hiihtämiseen...

2. Lumikenkäretki 

Lumikenkäily on talviurheilulajeista ehkä se mukavin. Ensi talvena otan kameran aktiivisemmin mukaan (etenkin nyt kun on ihan kunnon sääsuojattu runko ja uusi akku joka kestää paremmin pakkasta...) Kalkujoelle on helpoin kenkäillä, mutta ehkäpä menen jonnekin muualle tänä vuonna?

3. Yksinäinen pilkkireissu Goahppelašjávrille
Mun kelkka-arkuus väistyi viime talvena, ja kelkkareittejä pitkin pääsee tosi kätevästi Kuoppilakselle. Haaveissa olisi käydä yksin nauttimassa kevätauringosta kaakaon ja makkaran kera.

4. Hiihtoreissu keväthangilla
Mie olen nyt niin vannoutunut hiihtämään opettelija että täytyyhän se tälläinenkin suorittaa. Lähtisiköhän J ja Pikku-J mun seuraksi mettäsuksilla luonnon helmaan? Pikku-J toki rinkkaan istumaan.


5. Läskipyöräilyä kelkkareiteillä

Olen ennakkotilannut itselleni läskipyörän, Silverback Scoop Delightin ja pyörän toimituksen pitäisi alkaa viikolla 47 (eli nyt?)! Salaa haaveilen yöreissusta Kuoppilakselle kevät-talvesta.

6. Revontulikuvaus 

Kohta se alkaa! Tai on jo alkanut, mutta näin työssäkäyvänä pinen lapsen äitinä ei oikein huvita yömyöhään hillua pihalla joten odottelen siihen että jo 20-21 aikoihin olisi tarpeeksi pimeää. Tänä vuonna en aio vetää revontulista kauheaa stressiä.

Musta olisi kans hienoa yöpyä teltassa maalis-huhtikuussa! Vielä en uskalla lyödä asiaa lukkoon, mutta suunnitellaan. 


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Marraskuun aurinko

1 2 3 4 5 6 ohhoh 7 8

Marraskuiset aamupäivät ovat todella kauniita- aurinko nousee hitaasti yhdeksältä lähtien ja viipyy taivaalla viitisen tuntia ennen kuin laskee takaisin mailleen. Tämä syksy on ollut todella lämmin ja joet eivät ole päässeet jäätymään joten lähes joka aamu ollaan saatu ihastella sumua kylän ympärillä. 

Nyt tällä viikolla pakkanenkin on saapunut ja toppatakit on saatu kaivettua ulos kaapeista. Oltiin sunnuntaina Petsikolla hirviä jahtaamassa ja itse kullakin oli varpaat jäässä. Kovan "hangen" takia Pekulla hiertyi jokaisen anturan sivu auki ja koira onkin ollut nyt saikulla viikon verran tassujaan parantelemassa. 

Revontuliakin on jo nähty runsaasti, itse en ole nähnyt yhtiäkään enkä ole edes suunnitellut lähteväni niitä kuvaamaan :D. Mulla on harjoittelujakso menossa ja koulujutut painaa pahasti päälle - mielummin teen ne kaikessa rauhassa ja jahtaan reposia paremmalla ajalla, stressaamatta kummastakaan sen pahemmin.

Lauantaille ollaan suunniteltu taas hirvireissua. Kävellen tai suksilla, sen näkee perjantaina jolloin on luvattu lumisadetta.

Hyvää loppuviikkoa lukijoille!