Näytetään tekstit, joissa on tunniste poronhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poronhoito. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. lokakuuta 2013

Just writing something to make this look smart

torstai-aamu



Elikkäs.

Erosin tänään koulusta. Ei sillä, ettenkö poronhoidosta pitäisi- päinvastoin, ala tuntuu omalta ja kiinnostaa mutta Kelan mukaan mulle ei kerry kunnolla opintoviikkoja (olen käynyt poronhoidonalasta n. 80% koska luonto-ohjaaja) tän vuoden aikana niin en saisi edes sitä 200 euroa kuussa. Jätin tänään eroilmoituksen koululle ja aloitin töiden etsimisen.

Inari



Onneksi pääsen kumminkin auttamaan poromiehiä renkinä erotuksissa. Käyn sitten poronhoidon vaikka näyttötutkintona myöhemmin :)





Yks aamu käytiin ulkoiluttamassa mönkijää ja tänään pyörähdettiin aseen kanssa riekkometällä. Peukupeukuista ei näkynyt Paistunturin puolella jälkeäkään.



Tulis jo kunnon talvi! Jos työttömänä joudun pummailemaan pidempäänkin voisin lähtä J:n ollessa töissä vaikka lumikenkäilemään.

Kamera muuten putosi kissojen rikoksen myötä lattialle ja objektiivi hajosi. Paljonkohan sen korjaaminen maksaa? Välillä ei tarkenna ja pitää outoa raksutusta + zoomatessa putki jumittuu ja sitä pitää "ronskimmin" kääntää.

Ei kyllä nappaa ostaa uutta kun on muutakin hankittavaa...Onneksi tolla vielä kuvaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mönkijäreissu Njallavaaraan




Tänä aamuna heräsin jo seitsemältä että varmasti en missaa kyytiä erotusaidalle. Koko viime viikon olin kuumeessa (oikeasti ekaan kertaan moniin vuosiin mulla oli jopa kuumetta!) ja kun viikonloppuna olin takaisin elävien kirjoissa läksittiin J:n kanssa tunturiin ajelemaan tuon isän mönkijällä.




Tunturissahan saa ajaa mönkijällä maastoajoneuvoluvalla valmiita reittejä pitkin. Poromiehet saa poroisännän luvalla ajaa töitä tehdessä myös maastossa.

Ja otsikossa saattaa olla virhe. En millään osaa noita paikannimiä oikein.




Tykkään ite enemmän mennä reitillä, koska nuo mönkijästä jäävät jäljet soille ei katoa ajankaan kanssa minnekään.




Ihanan puhdasta puuhaa. Sateen jälkeen soiden ylitys on pelkkää lystiä.


Karvalakki-look oli ihan jees kans. 



Ja uskals J mullekin luovuttaa mönkkäriä sen verran et pääsin kokeilemaan reitillä ajamista. Pitäähän sitä poromiehen osata ajaa... :D En ees kolhassu pohjaa mihinkään, ha! 

Sinänsä typerää, että meille Asikkalassa luonto-ohjaajan koulutuksessa opetettiin mönkijällä ajoa vain tiellä ja telojen kanssa jäällä. Poro-opiskelijathan kävi maastossa ajelemassa mut mä olin silloin vielä töissä.

Toivottavasti mäkin pääsisin pikkuhiljaa töihin. Kyrsii tää kämpillä jumittaminen kun tietää et muut on aidalla erotuksissa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, mutta kertokaas lukijat...

TARVITSEEKO ETELÄ-SUOMESSA (LUE: Jyväskylän alla) JO TALVITAKKIA? Ihmisten fb- päivitykset ja kuvat hämmentää.

Täällä oli eilen 2 astetta enkä oo kellään nähny talvikuteita päällä, jos ei omia kenkiä ja lakkia lasketa...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Patikkaretki ruskaiseen tunturiin



Hra & Rva Vinkkusimmu ja Urhea-Metsästäjä läksivät Nuorgamin Peurasta kohti tunturistoa hyvin mielin..



J:llä jäi jotain autoon, kivahan se oli kömpiä jyrkkä rinne takaisin ylös raskaat rinkat selässä...


"Pitäähän se lähtä riek... hirvimets... siis viemään vaimoke patikoimaan, niin. Ihan vaan varmuuden vuoksi tän otan mukaan."



J se paineli täysillä tunturia ylös kun meikä melkein joutu konttaamaan samalla kun etin kameran linssinsuojusta ja kuvasin maisemia. Kyllä huomaa etten oikein urheillu kesällä... 



En oo ennen nähny ruskaa. Tää on jotain niin upeaa!



Etsi J ...




Vaellettiin vain parisen kilsaa J:n lapsuudenkodilta Skuorre(skuarra?)järvelle. 






Onneksi J:llä riitti hermot mun ympäripyörimiseen ja valokuvaamiseen, meillä meni parin kilometrin kävelyyn ikuisuus... 





Oltiin leiripaikalla hyvissä ajoin, ehdittiin pystyttää teltta, tehdä tulet (J teki, koska mä en saanut tulitikkuja syttymään tuulessa ?), poimia mustikoita ja paistella J:n isän kalastama lohi ruuaksi.



Vaivaiskoivu, sama kaveri mutta eri väreissä. On se ruska ihmeellinen juttu!




Illan hämätyessä ninja- mustikanpoimija iski ja lähdettiin kans kalaan. Kalaa ei tietenkään tullut ja kamerastakin ylläri loppu akku, kuten normaalistikin. Aamulla herättiin, J:n isä tuli koiran ja ammutun riekon kanssa kahvittelemaan, pakattiin kamppeet ja läksittiin takaisin Peuraan.


Hyvää syksyä kaikille lukijoille! Mönkiäreissu jäi väliin, koska mulla olikin pe-la yönä 03 asti töitä. Heti, kun aikaa riittää lähetään J:n kanssa Ailikkaan päälle metsästämään revontulia, viime yönä näkyi suht kämäset, mutta eiköhän niistä ala kohta tulemaan kuvia blogiin ;)