Hyvää itsenäisyyspäivää!

*kuvat otettu syyskuun alussa Utsjoen Ailigas-tunturilta

Nuvvus- Ailigas

kuvat ovat ottamiani

Huhhei, postauksen kuvat on otettu Huawein Honor 7:lla ja ainakin itse olen laatuun tyytyväinen!

Lähdettiin Petriksen kanssa sen enempää suunnittelematta Karigasniemen suuntaan Nuvvukseen, jossa kohoaa Utsjoen Ailigasta korkeampi Ailigas. 

Ajoimme pari kertaa reitin lähtökohdan ohitse, sillä ei tullut mieleenkään katsoa kartasta mistä reitti ylös lähtee. Eikä kyllä edes tiedetty meneekö sinne polku vai tie. Tie, joka lähtee Nuvvuksen kylän halkovan joen viereltä, vie ylös asti mutta autolla pääsee vain maantieltä parin kilometrin päähän parkkipaikalle. Me reippaat kävelimme koko matkan ylös ja yhteensä kilometrejä kertyi 12.

Nousu ei ollut raskas, mutta piti sykkeen mukavan korkealla koko nousun ajan. Me oikaistiin hieman Sportstrackeria käyttäen kun mönkijäuraksi muuttunut tie ei tuntunut mukavalta jalkojen alla. Huipulla vastaan tuli muutaman poron porukka ja pienen pieniä kiirunan poikasia.

Maisemat Ailikkaan päällä ovat upeat, ja suosittelenkin ottamaan mukaan kameran. Päivälle oli luvattu sadetta ja säätiedotteiden orjana jätin omani kotia. Turhaan.

Tuonne pitää palata vielä tämän kesän aikana, oli sen verran upeat maisemat koko reitin varrella!

Ailigas ruohonjuuritasolta

Uusi kameranrunko on tuonut mulle paljon motivaatiota asetuksilla leikkimiseen. Ennen kuvasin vain ja ainoastaan automaatilla, revontulikuvat nyt totta kai vaatii manuaalilla leikkimistä mutta nykyään piipahdan automaatin puolella hakemaan vain osviittaa sopiviin asetuksiin.

Vielä on paljon harjoiteltavaa ja itikoiden seassa kykkimistä sekä näppien palelluttamista edessä, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule!

Tänään oli suunnitelmissa käydä testaamassa läskipyörää. Suunnitelmat kaatuivat jo heti herättyä, ulkona on aikamoinen myräkkä...

Ailigas - nopea lenkkeilykohde

Utsjoen kirkonkylää reunustaa idästä päin Ailigas- tunturi joka kohoaa 342 metrin korkeuteen. Sen huipulle pääsee kätevästi ja (suhteellisen) vaivattomasti hiekkatietä pitkin, jonka pituus suuntaansa on noin kolme kilometriä. Hiekkatietä pääsee ylös myös autolla, Kylätalolla myydään tielupia. Ostin luvan viime vuonna mutta tien huonon kunnon takia ylös ei tullut ajettua kuin vain muutaman kerran. Tie oli vielä alkuviikosta hyvässä kunnossa, ja toivottavasti on myös vielä loppukesästäkin sillä Ailikkaan huipulla on todella upeat maisemat!

Melkein huipulla tien halkoo poroaita, jonka läpi pääsee sivuun vedettävästä rautaportista. n. 100 metriä portista tien oikealta puolelta lähtee polku kuruun ja upealle näköalapaikalle, jolta aukeaa maisemat Utsjoen kylälle, Norjan puolelle sekä Tenon jokilaaksoon.

Ailikkaan huipulla on YLEn radiomasto ja myös näköalapaikka kylän suuntaan. Lähistöllä kulkee myös mönkijä-sekä kelkkaura jota pitkin voi patikoida ja maastopyöräillä. Skalluvaara- Ailigas reitti kulkee samaa uraa myöten.

Ailigastien alapuolella on parkkipaikka jonne auton voi jättää. Kylältä parkkipaikalle on pari kilometriä.

Maanantaina kävin täällä pikaisella aamulenkillä ennen töiden lähtöä, ja voin sanoa että ylös kävelyn jälkeen lähtee vaikeampikin päivä käyntiin!

Vuoden ensimmäinen

Mie voisin nimetä kaikki postaukset tyylillä "kaamos", "talvi", "revontulet" jne. En oo ollenkaan luova otsikoiden suhteen. 

Mutta kuten otsikkokin kertoo, vuoden ensimmäinen kelkkailu koitti tänään. Hurautin kyliltä Ailikkaalle. Mulla on tullu kauhia kammo yksin ajamiseen ja heti kun tuntui että kelkka oli jäädä jumiin (= oikeasti ei mitään mahdollisuuksia) käännyin reitiltä.  

Oonkin jo tilannu tälle talvelta J:ltä kunnon umpisen ajoharjoituksen ja toivottavasti päästäis huristeleen ja pian! Onneksi täällä ei ole paljoa lunta useamman tunturin päällä niin pystyn huristelemaan yksin tutuissa ja turvallisissa maisemissa.

Kuvat on kuvattu 12 jälkeen päivällä. Eikö olekin hämärää? Mä jätin yhdessä vaiheessa kelkan ylös ja kahlasin hangessa tunturin reunalle ja jäin hankeen istumaan varmaan 10 minuutiksi kun ihastelin maisemia.

Niin kaunista.

Tenojoen laakso

Pilvet, väistykää edes hetkeksi illalla taikka yöllä jotta kamera pääsisi laulamaan.

Poro & Teno

Poro- rukka. 

Jo vuosi sitten jätin tuon leukaluun Pikku- Ailikkaan avokalliolle ja sieltä se torstaina löytyi, samasta paikasta.

Kalastusluvat on hallussa ja kalakausi avattu. 

Yksi uistin menetetty ja tyhjin taskuin palattiin kotia.

No se pääsiäinen

Joo, ei meikä päätynytkään villiin menoon tuntureille vaan tyydyin yksikseni pörräämään tutuilla ja turvallisilla reiteillä. 

Nimittäin kelkka ei oo enää se siisti ja upea menopeli, vaan olin varma että kuolo koittaa ja vähintään vedän katolleni tasaisella. Jokainen vähäänkään kaltevampi kohta hangessa meinas varmaa kaatumista ja 20km/h vauhti vastasi omassa pienessä mielessä 120km/h:n vauhtia. Ainakin.

Näytin siis varmasti eksyneeltä pululta keskellä siltaa asfaltilla kun en edes jääreittiä uskaltanut käyttää joen ylitykseen... Paitsi paluumatkalla talla pohjassa ettei varmasti hukuta!

Tänään rohkaistuin ajamaan Paistunturin puolelle. Suunnitelmissa oli löytää tunturi jolla viimekin vuonna oli tokallinen poroja.

Ja siellähän ne pahaa aavistamattomat kaverit oli. Muutama tuli jopa läheltä ihmettelemään.

Näin läheltä...

Etummaisella oli edeltävän illan meikitkin naamassa.

Niin että tälläinen päästäisen alku. 

Huomenna lähdetään koko porukalla Kaldoaivin puolelle pilkille. Saa nähä mitä siitäkin tulee...

Nikon Coolpix s800

Saatiin ennakkoon joululahjaksi mun vanhemmilta Nikonin Coolpix s800 pokkarikamera, ja ylitti kyllä odotukset kuvanlaadullaan!

Normaalisti oon tottunu pokkareissa rakeiseen ja epätarkkaan kuvaan, jossa värit eivät tule oikeuteensa. Nikonilla kaikki Ailikaan värit pääsivät mukaan ja laatukin on melkein kuin järjestelmäkamerassa.

Tuohon kameraan saisi vaikka mitkä wifi- facebook ja Twitterijutut, mut meille riittää pelkkä kuvaamisen laatu. Kosketusnäyttö on vähän hassu juttu kamerassa, mutta eiköhän siihenkin totuta.

kuva

Nyt pikaisten testailujen jälkeen suosittelen kameraa jokaiselle, joka harkitsee pokkarin ostoa. Pakkasessa tuo napittomuus voi hieman haitata, mutta ainakaan meillä coolpix ei tule olemaan se ykköskamera, vaan nimenomaan pikkureissujen, illanistujaisten ja arjen kuvaamista varten hankittu järkkärin lomauttaja.