sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Safarifiiliksiä



 1. HUONOA

- Kolmena päivänä putkeen aamu seitsemältä kelkkalanssille (parkille) (hei muut on tehny tätä jo pidempään, rispektiä!) laittamaan kelkkoja safareita varten valmiiksi. Vaikka iltaisin on aivan kamalan väsy, paikat kipeänä ja likainen olo tää on sen arvoista. Tykkään tehdä tätä duunia vaikka välillä pitää astua pois omalta mukavuusalueelta ja todellakin tehdä jotain. Päätin, etten enää luovuta liian helpolla - vedän kelkkoja käyntiin vaikka kuinka väsynyt olo olisi ja hymyilen asiakkaille vaikka vituttaisi.

- Ärsyttää kun oon väsyneenä niin lyhytpinnainen.

- Syömiset on jotain niin kamalaa. Aamupalaksi joko ruisleipä/omena/paljon ja kaikkea/ei mitään lounaaksi keittoa/pizzaa/kebabia/ salaattia/ei mitään, illalliseksi leipää/hedelmiä/edellä mainituista jotain tai makeaa ja iltapalaksi harvemmin mitään, koska illallinen on niin myöhään. Kaipaan säännöllisiä ruoka-aikoja!

- Liikunnan  vähyys. Normaalisti käyn joka päivä lenkillä, täällä ulkotyöskentelyn takia en oo jaksanu vaivautua illalla töiden jälkeen ulos. Onneksi töissä tulee liikuttua jonkin verran...


vain kymmenen kokoa liian suuri
 2. ARJEN PIENIÄ ILOJA

- Mulla on ikävä mun tyttömäisiä vaaleansinisiä toppeja ja neulepaitoja, harvemmin enää hillun farkut jalassa töissä. Välillä pidän Prismashoppailupäiviä, jolloin laittauduin oikein kunnolla töiden jälkeen, kävelen 15 min Prismalle, käyn kahvilla ja laahustan takaisin kämpille.
Mutta toisaalta, toppahousut on maailman mukavimmat housut ja mukavaa, kun ei tarvitse miettiä miten vaatteet mätsää asusteisiin.

- Kahvi. Päivä ei oikeasti lähde käyntiin ilman sitä aamun ensimmäistä maitokahvia.

- Kavereiden näkeminen. Rovaniemellä käynti, kämppiksen ja ystävien kanssa pörrääminen on jotain niin upeaa. Etenkin, kun kaverit kyselee milloin tuun kotona käymään.


joku poltti sormensa kahvalämmittimeen ... 

3. TYÖN HYVÄT PUOLET

- Se, kun asiakkailta tulee hyvää palautetta ja fiilis taukopaikoilla on korkealla on mahtavaa. Halusin oppaaksi, että muillakin ihmisillä olis mahdollisuus kokea sama elämysfiilis mikä itellä oli riparilla ja täällä se todellakin toteutuu.

- Perjantaina oltiin lentokentällä intialaisia vastassa. Tässä työssä pääsee tutustumaan moniin erilaisiin kulttuureihin ja monet ennakkoluulot ulkomaalaisista muuttuu.

- Ulkona oleminen.

- Parhaat työkaverit.


Toisaalta odotan, että tää loppuu ja toisaalta en. Tahdon rutiinit takaisin ja normaalin elämän, oon väsynyt matkusteluun ja kolmessa ei paikassa asumiseen. 28.2 muutan takaisin Savottaan porojen luokse tästä kämpästä. Mutta harmittaa, että sesonki on mennyt näin nopeasti. Tahdon oppia lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti