torstai 7. helmikuuta 2013

Sampo- safari



Eilen mulle soitettiin että tahdonko vetää Sampo- safarin toisen oppaan apuna. Totta kai halusin! En oo pitkään aikaan ollu safareilla mukana, ja oli mahtavaa päästä pitkästä aikaan harjoittelemaan opastusta.

Aamulla käytiin laittamassa kelkat valmiiksi. Tsekattiin öljyt + bensatilanne ja meikä kun käytti liikaa ryyppyä pääsin vaihtamaan I:n mahtavalla opastuksella tulppia. Mukava siinä sormet jäässä vääntää tulppaa irti kun toinen nauraa  vieressä, enhän mä voi muistaa miten päin se tulppa tungetaan koloonsa ...

Sampo- safari alkoi Kemin satamasta, josta ajettiin Kotakylään poroajelulle. Asiakkaille tarjottiin kuumat mehut ja poronlihaleivät. Poromiehet kertoili poronhoidosta ja kotaelämästä.

Kotakylästä lähdettiin ajamaan Heben matalalle, jossa Sampo- jäänmurtaja pysähtyy ja poimii moottorikelkalla tulevat asiakkaat kyytiin. Matkalla tehtiin pari pysähdystä, pidettiin asiakkaat lämpiminä ja kyseltiin fiiliksiä- ajetaanko lujempaa, vaiko hiljempaa, mikä meininki...

 
Mun mahtavat Paint- sensurointikyvyt. I soitteli Sampolle ja kyseli onko shippi ajoissa.

 Oli hienoa, kun laiva ajoi meidän rinnalla pysähdyspaikalle. Pelottava ajatus, että tuo laiva rikkoo samaa jäätä jolla me ajetaan ja seisoskellaan! Noustiin tuommoisella nosturilla laivan kyytiin, ja voin näin korkeanpaikan kammoisena sanoa et oli jännää.
 




Laivalla I:n kanssa jätettiin asiakkaat Sampon oppaan hoiviin ja pidettiin taukoa. Lepäiltiin, juotiin paljon kahvia ja kaakaota, autettiin asiakkaita pukemaan pelastuspuvut meressä uintia varten (aatelkaa, ne ui tuolla jäiden keskellä risteilyn päätteeksi... D:) ja lähdettiin lopuksi jatkamaan omaa matkaa kohti Kemiä.

Ajoin siis ensimmäisenä, ja ekana ajavan tehtäviin kuuluu varmistaa että asiakkaat pysyy perässä. Onneksi meillä oli matkassa vain kaksi asiakasta yhdellä kelkalla, helppo harjoiteltavaksi. Ajo sujui hyvin, mut mua vaivaa oma hiljaisuus, kun en osaa puhua kevyttä smalltalkia asiakkaiden kanssa. Kai se tulee sitten ajan kanssa.

Ai kamala kun väsyttää, vaikkei tänään ruumiillisesti mitään rankkaa tehtykään. Eilen mun iltalenkki vaihtuikin kelkan korjaukseen ja hinaukseen, se vasta oli rankkaa! Selkä kiittää ja kumartaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti