perjantai 3. huhtikuuta 2015

No se pääsiäinen




Joo, ei meikä päätynytkään villiin menoon tuntureille vaan tyydyin yksikseni pörräämään tutuilla ja turvallisilla reiteillä. 

Nimittäin kelkka ei oo enää se siisti ja upea menopeli, vaan olin varma että kuolo koittaa ja vähintään vedän katolleni tasaisella. Jokainen vähäänkään kaltevampi kohta hangessa meinas varmaa kaatumista ja 20km/h vauhti vastasi omassa pienessä mielessä 120km/h:n vauhtia. Ainakin.

Näytin siis varmasti eksyneeltä pululta keskellä siltaa asfaltilla kun en edes jääreittiä uskaltanut käyttää joen ylitykseen... Paitsi paluumatkalla talla pohjassa ettei varmasti hukuta!



Tänään rohkaistuin ajamaan Paistunturin puolelle. Suunnitelmissa oli löytää tunturi jolla viimekin vuonna oli tokallinen poroja.



Ja siellähän ne pahaa aavistamattomat kaverit oli. Muutama tuli jopa läheltä ihmettelemään.


Näin läheltä...



Etummaisella oli edeltävän illan meikitkin naamassa.


Niin että tälläinen päästäisen alku. 

Huomenna lähdetään koko porukalla Kaldoaivin puolelle pilkille. Saa nähä mitä siitäkin tulee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti