maanantai 11. heinäkuuta 2016

Skoarrajávrin aamu

tyyppi skoarrajavri jackwolfsskintundra jarvi deuter lammikkotunturi pekupuska


Olin aamulla yllättyneen positiivinen yöstä, vaikka uusi makuupussi (Haltin ultra 12 M) hiostikin n. 15-20 asteen helteessä. Yöllä päädyin nukkumaan se peittonani ja olin tyytyväinen päätökseeni ottaa tyyny mukaan. Ja makuupussi oli aivan mahtava, suosittelen. Mukava ja pehmoinen.

Pekukin oli jo hereillä, jossain vaiheessa yötä minun täytyi ottaa korvatulpat pois ja kuunnella luonnon ääniä kun koira tiiraili ympärilleen ja haisteli ilmaa. Teltan vieressä rääkyi joku lintu, sitä Peku kai haisteli.

Möngin ulos teltasta kytkettyäni koiran flexiin kiinni ja siristelin maisemia. Aamun aurinko paistoi ihanasti järveltä päin vasten kasvoja ja pienoinen tuulenvire viilensi. Tunturissa pärjäsi oikein hyvin ilman mitään takkia.

Aamupalaa, valmiiksi kotona tekemääni leipää söin kiven päällä Pekun kytätessä kauempana. Järven toisella puolella tunturin päällä leijaili kotka, en pystynyt hahmottamaan niin kaukaa mikä se oli mutta appiukko kertoi nähneensä lähistöllä merikotkan. Se, tai joku muu, joka tapauksessa hieno lintu oli. Se oli ensimmäinen olento meidän lisäksi (jos kahta kuollutta myyrää ei lasketa) tunturissa mitä olin siihen mennessä nähnyt.

Kuvailin hieman maisemia ja aloitin teltan purkamisen. Käytössäni oli J:n vanhempien Jack Wolfskinin Tundra, ehkä hieman painava yksin kuljeskeluun mutta muuten loistava! Koiran kanssa taikka kaksin. Jos kuitenkin nyt innostun enemmän yksin retkeilystä aion ostaa hieman pienemmän ja kevyemmän teltan. 

Samalla kun pakkailin Peku oli innostunut kaivamaan maanalaista lähdettä esiin. Siinäpä oli homma pukea kuraiselle koiralle valjaat päälle... Lähdimme ylittämään Skoarravaaraa ja soitin J:lle lähdöstä. 

Kiersimme eri kautta alas ja välillä sai torua koiraa vetämisestä. Nilkka pyörähti pari kertaa ympäri vaelluskengän sisällä, epäilen raskaan rinkan ja löysän kengän olleen syy tälle. Vaelsimme avaran tunturilaakson halki alamäkeen, jossa rymysimme taas vaivaiskoivikon läpi. Tulin hieman väärästä kohtaa alas ja jouduimme kulkemaan poroaidan läpi hankalammasta kohtaa, mutta onnekseni päädyimme tielle n. 20 metriä kauempaa kuin mitä oli tarkoitus. Postilaatikoilla meitä vastaan poukkoili reissun toinen eläin, poro.  

Hiippailimme anoppilaan juomaan aamukahvit (Peku tervehti leikkikaveriaan ulkohäkissä) ja lähdimme aamulla mummolaan hoitoontulleen pojan kanssa kotiin. Mahtoi siinä olla pikkujätkällä ihmeteltävää kun mettärosvon näköinen mamma tulee hakemaan niin aikaisin hoidosta :).

 Huomenna läskipyöräretkelle. Samalla tulee kuljettua Skalluvaara- Ailigas-reitti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti