perjantai 28. marraskuuta 2014

What does the jämthund say?



Peku, tuo jämtlannin pystykorvan ja norjanharmaan vahinkopentu näytti pienenä enemmän siiseliltä kuin koiralta. Sen viaton söpöys ja harmittomuus on tiessään - mitä sille kuuluu nykyään?


Peku on nykyään 6kk täyttänyt isohko kaveri. Puntari näyttää 25 kiloa, mutta siihen ei ole luottamista. Pentumaisuus on ja pysyy, väsyneenä Roku-Petterissä on havaittavissa myös aikuistumista. Peku on sisäsiisti, ei ole tuhonnut kuin yhden sohvan kaatopaikkakuntoon ja nykyään pärjää kuusikin tuntia yksin. Mutta auta armias jos käyt mutkan kotona ...




Kissat on edelleen kivoja leikkikavereita, Peku ei vaan ymmärrä miksi Kintas antaa aina turpiin kun raukka yrittää hieroa sovintoa. Justeri sentään huomaa Pekussa myös ystävällisyyttä ja lyöttäytyy toisen seuraan ihmeellisen usein.


Vaikka Peku onkin hirvikoira, meille se on kuin mikä tahansa lemmikki. Vaikkei siitä tulisikaan kunnon metsäkaveria, se edelleen pysyy meillä. Pekun nukkumapaikka on meidän sängyn vieressä pienessä puulaatikossa jonne se edelleen itsensä tunkee yöksi. Aamuisin se on J:n kanssa tunnin hereillä ja jatkaa J:n lähtiessä töihin unia vielä kaksi tuntia mun kanssa. 

Temppuja Peku osaa vain muutamia. "Istu", "maahan" ja "tassu" onnistuu, "oma paikka" ja "kieri" ovat vielä harjoituksen alla. Mutta hitaasti hyvä tulee. "Syömään" ja "haluaako Peku ulos?" on varmoja tapoja saada koiran huomio.

Lenkkeilystä ei sitten mainita sanaakaan. Toivottavasti kukaan ei luule et pyörin päissäni tuolla pihalla kun hoipertelen tuon vetojuhdan perässä.

Niin ja Peku on kova saunomaan. Jos käyt edes kädet pesemässä kylppärissä koira seuraa perässä ja kiipeää lauteille. Aina.

Älkää pelätkö, kissoisa en tee samanlaista postausta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti