sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Sled_dog indeed



Tänään oli viikon ainoa päivä jolloin oltais päästy kuvamaan lunta ja aurinkoa. Mutta, kuten normaalia on, kamerasta on aina pakko olla akku loppunut tai muuta mukavaa... Tällä kertaa kissa oli syönyt muistikortin palasiksi. Elikä kännykkälaadulla mennään.



Tuulen poispuhaltaman lumen takia jouduttiin jäämään Alikaan puoliväliin, kun suksia ja telaa raastava sora alkoi tuntua jo itsestäkin pahalta. Ekat kelkkailukelit on jo ihan hyvät mutta kannattaa varoa niitä lammenjäitä. Nimimerkillä kelkka kurassa ja lahkeet kastui. Järvien jäille ei kyllä vielä ole asiaa.




Peku istui ekaa kertaa kelkan kyydissä ja ihmeen hyvin meni! Kaikki koirat ei tuohon opi, mutta meidän läheisyysriippuvainen koiruli istui koko matkan kiltisti J:n sykyssä. Koira on siis kelkassa fleksistä kiinni, mutta niin, että jos koira tippuu/ hyppää kyydistä narua tulee 10 metrin verran, jolloin kelkan ehtii loistavasti pysäyttämään. (Kelkan jarrutusmatka on huomattavasti lyhyempi kuin auton, eli sen ehtii pysäyttää jo kun huomaa koiran hyppyaikeet.) Ja eihän me kuin 20km/h pörryytelty menemään ettei kävisi huonosti.



Ja hieno etukamera-selfie. 

Vähän kyrsii että tulee viimeisetkin auringonvalot istuttua töissä. Aurinko laskee ensi viikonloppuna jo 14:30, eli kaamos lähestyy uhkaavasti.

Oon jo hieman hakenut kaamokseen inspiraatiota muiden blogeista ja valokuvausharrastajien sivuilta jotta saan tänäkin talvena (omasta mielestäni) hyviä ja erilaisia kuvia luonnosta.

Jos ensiviikonloppuna olisi koko kamera kasassa ja pääsisi kunnolla kuvailemaan...

Hyvää isänpäivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti