sunnuntai 11. elokuuta 2013

Skalluvaaran porokyttäysreissu

Suurimmat pahoitteluni postauksien ja arvonnan julkaisemattomuudesta! 12.8, eli huomenna maanantaina julkaisen arvonnan viimeisen palkinnon ja voittajan sekä kysymyksiin vastaukset.

Mulla on ollut töitä, ja kun töitä ei ole ollut olen jokon nukkunut päivät tai seikkaillut kylillä. Posiolla käytiin viemässä kaverin muuttokamppeet sinne - nukahdin Utsjoella ja heräsin Sodankylässä. Unta oli siis maksimissaan kolmen tunnin verran ja sen kyllä huomas paluumatkalla kun ajoin Utsikselle... Takaisin yöksi töihin.


Skalluvaaran poroerotuspaikka jonne porot viedään syksyn erotuksissa merkattaviksi
Ja, pääsin poromiehen mukaan tunturiin etsimään kuolleiden porojen jämiä ja pantoja. Ajettiin mönkiällä Skalluvaaran poronerotusaidan läheisyydessä (ei mitään hajuakaan mitkä etäisyydet oli) tuntureiden ja jänkien yli kuutisen tuntia ja sen kyllä huomaa mustelmista ja alaselän jumiutumisesta, ei todellakaan ollut mikään pehmeä kyyti...




En oo koskaan nähny niin paljon poroa samana päivänä kun eilen... Kyseisen paliskunnan (paliskunta= paikallisten poronhoitajien ja -omistajien muodostama paikallisorganisaatio) porot pysyvät alueella tuon about 4kmx6km (en muista varmaa lukua!) pituisen aidan sisällä. Eli, porot eivät pääse halutessaan vaeltamaan Nuorgamiin vaikka tahtoisivatkin.


Ensimmäiset sarvet löytyi helposti. Siellä ne pilkisti suosta tupasvillojen seasta. Harmi vaan, että pantaa ei löytynyt... Poromies epäili, että kettu olisi raahannut sarvia mukanaan koska poron loppua raatoa ei näkynyt lähistöllä.




Käväistiin katsomassa yllättävän suurta putousta ja sen lähettyvillä sijaitsevaa kammia.



viidettä päivää erämaassa, Sevettijärvi- Utsjoki
Matkalla kohti toisia poronjämiä huomattiin tunturin rinteessä liikettä ja olihan se pakko lähtä ihmettelemään ketä siellä oikein liikkui... Mönkiässä on se huono puoli, että sillä oikeasti pääsee joka paikkaan. Ei tehnyt ollenkaan kipiääroikkua kyydissä kun ajeltiin mättäiden, kivikkojen ja soiden ylitse tuosta vaan. Kivikkoisella tiellä/jängällä ajo oli sitten kokonaan oma juttunsa...



sillan ja joen oikealla puolella alkaa Norja!
Toisia poronjämiäkään ei löydetty joten lähdettiin hakemaan viimeisen "varmaa" olinpaikkaa, jonka GPSkin tiesi... Harmi vaan, että pantaa eikä poroa näkynyt missään. Ihasteltiin siis aikamme jylhiä maisemia ja kaukana häämöttävää Utsjoen Saamen siltaa.




Vaikkei poronjämiä löydetty yhtäkään loppujenlopuksi, reissusta jäi kumminkin käteen paljon uutta tietoa poroista ja niiden hoidosta. Innolla odottaen tiistaina 13.8 alkavia poronhoitajan opintoja :)!

Huomisiin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti