Luonto-ohjaajan pk -DONE

luonto-ohjaajat 3kpl vasemmalla ja loput luonnonvaratuottajia, ympäristöneuvojia, puutarhanhoitajia, poronhoitajia...

Kolme vuotta, kaksi eri koulua ja tässä sitä ollaan- todistus kädessä ja hymy korvissa!

No ei kyllä ole. Viime yö oli kamalin laatuaan, kiitos kissan jota vihaan tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta. Majapaikka vaihtui keittiönlattialta kylppäriin ja sieltä takaisin, oli älyttömän kuuma, kissa teurasti pääsiäistipuja ja potki pöytää, aamulla laskin nukkuneeni kolmisen tuntia ja läpsyttelin koomassa zombieta muistuttavana olentona Jokiväylälle naapuriin valmistujaisiin.

etsi kissa

Ja mun ruusukin oli katkennut päästä. Hei, kiitti! Muuten kyllä olen onnellinen ja ylpeä itsestäni, valmistuinhan sentään unelmieni ammattiin. Ja todistuskin oli hyvä, moottorikelkka mainittu!

Mutta mitäs tästä kaikesta jäi käteen?

Seitseminen -10

Koulutuskeskus Salpaus, Asikkala, Mummolan takapiha

Luonn10pla+yla, paras luokka ikinä. Huumoria riitti! Ja tietenkin maailman paras omaope Hanna :)

Moottorisahan (krhmm...), raivaussahan, mönkijän, traktorin (KRHRM... joku ajoi halkosilppurin yli) ja kelkan käyttö handlaantui kahden ensimmäisen vuoden aikana. Rakkaudesta raivaussahaa kohtaan tienasin kahdet kesätyöt.

Melonnan alkeet tuli opeteltua. Kiipeilyä kokeilin kerran, ei todellakaan ollut mun juttu. Löysin itsestäni piilossa olleen korkeanpaikan kammon.

Tuli koettua monia asioita, joita ei ilman koulutusta olisi päässyt kokeilemaan. Itse en ollut mukana vesipelastuksessa muuten kuin katsojana, mutta Sampo- jäänmurtajasafarit jäävät ikuisesti mieleen.

Poronhoito ja feikkisaamelaisena hyppely. Käsi ylös, kuinka moni on pienen elämänsä aikana päässyt näitäkin kokemaan ? Löysin itselleni ainakin seuraavan unelma-ammatin :).

Kelkkailu, vaellukset, teltassa yöpyminen vaikka missä... Monia erilaisia asioita mistä on jäänyt paljon hyviä muistoja ja taitoja mieleen. Kylmän suhteen oma mukavuusaste tuli ylitettyä moneen otteeseen - nyt tiedän mikä on oikeasti kylmä, ja miltä tuntuu kun tunto nilkasta alaspäin katoaa jalasta kesken ajon. Lumihangessa makuupussilla nukkuminen (Plask- partio sm) tuli myös koettua.

punaposki kohtalokkaalla Pallaksen reissulla...

Olihan niitä huonojakin hetkiä, mutta ei niitäkään korvaisi millään. Monet itkut ja raivarit tuli reissuilla koettua mutta nykyään osaan jo ennalta varautua syömällä oikein reissujen aikana ja niitä ennen sekä varautua tilanteisiin oikeilla varusteilla.

Miksi te valmistuitte tänään?

Kysymyksiä luonto-ohjaajan alasta? :)

Hyvää kesälomaa teille, jotka pääsette sitä onnellisesti viettämään!

pst. tänään tai huomenna kohti Utsjokea!

Cider Sky- Northern Lights

Huonolaatuisia kakkakuvia rikkinäisen tripodin kanssa, jeah.

Kaksi viikkoa vierähti nopiaa Muotka Wilderness Lodgella. Lähdin sieltäkin aiemmin, kun ei Lapin Ammattiopistolle kelvannut mun työkokemuksen keryyttäminen. Tänks guys. Mutta, silläkin uhalla että menetän järkeni kahden itsenäisesti tehtävän matikankurssin kanssa reissu Kakslauttasiin oli succes. Mulle tarjottiin ensi talvelle töitä ! Marraskuusta lähtien seikkaillaan rempatussa safarifirmassa.

1:30 AM "mis ne revontulet on!?!!1"

Vaikka työskentelinkin 13 päivää putkeen ilman vapaita kerittiin me hauskaakin pitää. Muutaman kerran kävin yksin Saariselällä kaupoilla, kerran asiakkaiden kanssa ja S:n kanssa ajeltiin pidempää tunturireittiä hakemaan energiajuomaa... Irlantilaiset harjoittelijalikat vietiin kelkoilla baariin, lasketettiin Suomen suurin pulkkamäki alas (mä tyydyin vain ajamaan rinteen kelkalla, pulkat ei oo mun juttu...) ja mentiin sitten porukalla viettämään iltaa ennen tyttöjen lähtöä. 2h tuli nukuttua ennen töihin lähtöä, rapiaa.

13. päivä, mitkä tummat simmunaluset?

Tokalla viikolla oli mukava brittiasiakasryhmä jonka kanssa tuli lumikenkäiltyä, kiivettyä Kiilopäälle ihmettelemään revontulia (ootteks koskaan kävelly tunturia takaperin alas? Suosittelen), porofarmisafari (määki pääsin poronkyytiin! Vaikka työskentelinkin Kemissä porojen kanssa oon vaan kolmesti ajanu reellä D:) jolla niin komiasti asjoin kelkan penkkaan kun rupesin asiakasta auttamaan ja hiihdettiin. Parasta viihdettä ikinä, väsyneenä oli törkeän hankala pidätellä naurua kun isot miehetkin kaatuili tasasella....

Eilen sitten entisen luokkakaverin kanssa ajeltiin Kakslauttasista Roihin ja vihdoinkin tää on ohi. Tervtuloa terveelliset elämäntavat, 8h yöunet, raudaton vesi, liikunta ja normielämä.

Kännykkälaatua safareilta

Hei, taas tämmöinen kahden postauksen pläjäys samana iltana :). Nyt, kun kerrankin on kuvia ja jaksamista viitin päivitellä tänne jotain.

Oon ollut harjoittelemassa isoilla safareilla. Mun tehtävänä on ollut toimia sivu/takaoppaana, eli varmistaa ettei kukaan jää letkasta taakse/ auttaa lähdössä ja ajon aikana pitää rivit tasaisena eli ajan liian suuriin väleihin ja johdatan jälkeen jääneet kelkat takaisin jonoon kiinni.

Hankalinta sivu/ takaoppaan työssä on tilanteiden arvioiminen. Aina en oo varma, kannattaako mun lähtä ajamaan vaikkapa letkan keskelle ja estää vaikka mahdollinen ohitustilanne. Hirveä epävarmuus iskee tahtomattakin.

Muutamilla pienemmillä safareilla oon ollut ykkösoppaana toisen oppaan valvonnassa. Ekana ajavan pitää varmistaa reitin lisäksi että vauhti pysyy asiakkaille sopivana, kukaan ei jää jälkeen ja mahdollisten vesikohtien välttäminen. Tänäänkin kahlasin sääriin asti jään päällä olevassa vedessä kun asiakaskelkka jäi sohjoon jumiin, vaikka ekana oppaana en ollutkaan.

Tulppien vaihdon osaan, mutten tiedä milloin tulpat pitäisi vaihtaa. Tänään rupesin vaihtamaan kun asiakaskelkka ei lähtenyt käyntiin ja toinen opas tuli ihmettelemään mitä säädän. Kelkka ylläripylläri lähtikin käyntiin heti ensimmäisellä vedolla.

Pilkkisafareiden vetäminen menee jo rutiinilla. Alussa asiakkaille kerrotaan pilkkimisen ja kairaamisen salat, avustetaan reikien tekemisessä, pilkkien käytössä ja kalojen ylössaannissa. Viime pilkkisafarilla opetin kalastamisen lisäksi aasialaisnuoria tekemään lumiukkoja oikeaoppisesti ja pyörittelin lumipalloja lasten kanssa :).

pikkuinen sumu ...

lumikenkäilyä Savotan kulmilla

Paljon on opittu ja vielä on paljon oppimatta. Itsevarmuutta naisoppaana pitää saada lisää, miesten kanssa työskennellessä on välillä hirveän säälittävä olo kun voimat loppuu kesken fyysisten töiden (kelkkojen parkkeeraamisessa nostelu, kelkkojen irroittaminen sohjoista, kelkkojen kyljelleen kääntäminen...) ja 19- vuotiaalla punapäällä on automaattisesti paljon vähemmän auktoriteettiä asiakkaiden silmissä kuin vanhemmalla miesoppaalla.

(onko edes ärsyttävää, kun joku vetoaa "ei sun tarvi tehdä työtä x koska oot nainen" ?)

Pikkufeministi kuittaa.

Safarifiiliksiä

 1. HUONOA

- Kolmena päivänä putkeen aamu seitsemältä kelkkalanssille (parkille) (hei muut on tehny tätä jo pidempään, rispektiä!) laittamaan kelkkoja safareita varten valmiiksi. Vaikka iltaisin on aivan kamalan väsy, paikat kipeänä ja likainen olo tää on sen arvoista. Tykkään tehdä tätä duunia vaikka välillä pitää astua pois omalta mukavuusalueelta ja todellakin tehdä jotain. Päätin, etten enää luovuta liian helpolla - vedän kelkkoja käyntiin vaikka kuinka väsynyt olo olisi ja hymyilen asiakkaille vaikka vituttaisi.

- Ärsyttää kun oon väsyneenä niin lyhytpinnainen.

- Syömiset on jotain niin kamalaa. Aamupalaksi joko ruisleipä/omena/paljon ja kaikkea/ei mitään lounaaksi keittoa/pizzaa/kebabia/ salaattia/ei mitään, illalliseksi leipää/hedelmiä/edellä mainituista jotain tai makeaa ja iltapalaksi harvemmin mitään, koska illallinen on niin myöhään. Kaipaan säännöllisiä ruoka-aikoja!

- Liikunnan  vähyys. Normaalisti käyn joka päivä lenkillä, täällä ulkotyöskentelyn takia en oo jaksanu vaivautua illalla töiden jälkeen ulos. Onneksi töissä tulee liikuttua jonkin verran...

vain kymmenen kokoa liian suuri

 2. ARJEN PIENIÄ ILOJA

- Mulla on ikävä mun tyttömäisiä vaaleansinisiä toppeja ja neulepaitoja, harvemmin enää hillun farkut jalassa töissä. Välillä pidän Prismashoppailupäiviä, jolloin laittauduin oikein kunnolla töiden jälkeen, kävelen 15 min Prismalle, käyn kahvilla ja laahustan takaisin kämpille.
Mutta toisaalta, toppahousut on maailman mukavimmat housut ja mukavaa, kun ei tarvitse miettiä miten vaatteet mätsää asusteisiin.

- Kahvi. Päivä ei oikeasti lähde käyntiin ilman sitä aamun ensimmäistä maitokahvia.

- Kavereiden näkeminen. Rovaniemellä käynti, kämppiksen ja ystävien kanssa pörrääminen on jotain niin upeaa. Etenkin, kun kaverit kyselee milloin tuun kotona käymään.

joku poltti sormensa kahvalämmittimeen ... 

3. TYÖN HYVÄT PUOLET

- Se, kun asiakkailta tulee hyvää palautetta ja fiilis taukopaikoilla on korkealla on mahtavaa. Halusin oppaaksi, että muillakin ihmisillä olis mahdollisuus kokea sama elämysfiilis mikä itellä oli riparilla ja täällä se todellakin toteutuu.

- Perjantaina oltiin lentokentällä intialaisia vastassa. Tässä työssä pääsee tutustumaan moniin erilaisiin kulttuureihin ja monet ennakkoluulot ulkomaalaisista muuttuu.

- Ulkona oleminen.

- Parhaat työkaverit.

Toisaalta odotan, että tää loppuu ja toisaalta en. Tahdon rutiinit takaisin ja normaalin elämän, oon väsynyt matkusteluun ja kolmessa ei paikassa asumiseen. 28.2 muutan takaisin Savottaan porojen luokse tästä kämpästä. Mutta harmittaa, että sesonki on mennyt näin nopeasti. Tahdon oppia lisää.

Luonto-ohjaajan alasta kiinnostuneille!

LUONN10 Asikkalasta, Seitsemisen vaellus

Lapin ammattiopisto, luonto-ohjaaja
Koulutuskeskus Salpaus, luonto-ohjaaja

Suomen ympäristöopetus - voit etsiä lähimmän koulutuskeskuksesi josta ala löytyy :)



Kirjoitanpa nyt hieman omia kokemuksia luonto-ohjaajan peruskoulutuksesta jota opiskelen itse nyt viimeistä vuotta. Henkilökohtaisesti Asikkalaan hakeminen ja lukion keskeyttäminen on ollut elämäni paras päätös tähän asti. Opiskelun kautta oon tutustunut moniin mahtaviin ihmisiin ja päässyt matkustelemaan ympäri Suomea. Sekin tietenkin riippuu, minne hakee työssäoppimaan ja kuinka oma-aloitteinen on.

Oma tarkoitukseni oli aluksi ruveta vaelluksenohjaajaksi. Mutta jo haastattelussa kävi ilmi, ettei sillä tule pärjäämään koska suomessa on yksinkertaisesti niin helpot reitit etteivät ihmiset osta oppaita Suomensisäisille reissuilleen. Onneksi tässä vuosien varrella on selvinnyt että muutakin voi tehdä. Taustana eräilystä minulla oli pitkäaikainen partioharrastaminen ja viihdyin muutenkin paljon metsissä.

Vesipelastuskurssi, Eräkuksa oli messissä kuvaamassa jaksoa.

1&2 vuosina opiskelin siis Koulutuskeskus Salpauksella. Opintosuunnitelmaa on nyt hieman muutettu, mutta Asikkalassa ehdittiin kokea kolmen päivän pikkuvaellus Seitsemiseen, viikon syysvaellus Ylläkselle, talvivaellus Saimaalle ja monia erinäisiä retkeilyreittien kunnostusreissuja Asikkalan lähistöllä. Vaellusreissuilla oon itse oppinut lukemaan karttaa paljon paremmin ja rinkan kantamisesta on tullut rutiini. Myös paljon hyödyllisiä erätaitoja on tullu opittua!

Koska meille opetettiin raivaussahojen, moottorisahan ja monien muiden ulkorakentamisessa käytettävien välineiden käyttö olen saanut jo kahtena kesänä kesätöitä ulkohommista. Konehallitunneilla käsiteltiin myös traktoreita, mönkiöitä ja moottorikelkkoja. Ja niiden huollot, tietenkin.

Ulkoilureittien rakentamista

 

Retkiruokien laittoa harjoiteltiin, pidettiin paripäiväinen valokuvausreissu kehitysvammaisille apuvälineitä käyttäen, olin mukana messukurssilla jolla mainostettiin meidän alaa (hehee, varmaan siksi teen sitä vieläkin...) ja käytiin kokeilemassa kiipeilyä.

Asikkalan avoimet ovet, harjoitusyritystoimintaa

Asikkalassa meillä oli myös harjoitusyritys ja järjestettiin ryhmille lumikenkäilyä, hiihtoa, luontoretkiä, eräruokailua ja melontaa. Kurssi oli hyvää harjoitusta tuleville työssäoppimisille.

Tämmöstä tää on parhaimillaan :)

Työssäoppimisissa olen ollut vaikka missä- Trekki Oy:llä joka myy vaellustarvikkeita viihdyin kuukauden ja sitten lähdin ensimmäistä kertaa Lappiin Erähotelli Nellimiin kauden alussa kuukaudeksi jokapaikan höyläksi. Toisella kerralla lähdin myös Nellimiin ja kuukauden tein ohjaajan töitä lumikenkä-, hiihto-, sekä moottorikelkkasafareilla. Siellä sitä viimeistään tajusi, miksi sitä tahtoo isona ruveta. (=safariopas)

Saimaan hiihtovaellus, kokeiltiin myös retkiluistelua

Telttakammoisille vähän hankalampi ala.

Työssäoppimaan voi mennä myös huskyfirmoihin, luontotaloille tai ulkoilureittejä rakentamaan Metsähallitukselle.

Sitten vaihdoin koulua Rovaniemelle Lapin ammattiopistoon. Syytä ei oikeastaan ollut, halusin vain muutta kauas pois pohjoisiin (ja päädyin Kemiin, vou). Rovaniemellä en oikeastaan koulussa tehnyt mitään. Suoritin viimeisen vaelluksen eräoppaiden kanssa Lemmenjoella, olin avustajana uusien luonto-ohjaajien ensimmäisellä metsäreissulla Korouomassa ja seikkailin Itävaltalaisten vaihto-oppilaiden kanssa. Kuukauden olin työssäoppimassa Erätukulla ja viimeinkin pääsin Kemiin työssäoppimaan Lapponialle jossa oon viihtynyt oikein hyvin.

Lemmenjoen vaellus

Parhaimmillaan on oikein nannaa!

Opiskelun huonoja puolia... Ehkä se, jos opiskelee Etelä-Suomessa työssäoppimispaikkoja on vähän. Työllistyminenkin kohdistuu pääosin Lappiin.  Enpä muuta keksi, hakekaa ihmeessä rohkeasti jos ala pikkusenkaan kiinnostaa!

Kyselkää vapaasti jos joku jäi kaivertamaan mieltä :)

Suurinosa kuvista on entisten luokkalaisten  tai opettajan ottamia.